Mistä löytyykään Suomen ympäristötuhojen äiti?
Tämän alueen hiilidioksidipäästöt pelkästään autoista vuodessa on 700 tuhatta tonnia! Kokonaisuudessaan tämä Suomen syöpä päästää ilmoille 5 332 tuhatta tonnia hiilidioksidia vuodessa. Täällä hallitaan paskavettä 100 miljoonaa kuutiota vuodessa, Talvivaaran ongelmana on 6 miljoonaa kuutiota.9.9.201617:00
Olen matkalla Suomen suurimman ympäristötuhon ja luonnon raiskauksen maille. Se sijaitsee noin kolmensadan kilometrin päässä kotiplassistani. Kaukana minusta, onneksi.
Ei, en ole menossa Sotkamoon Talvivaaran kaivokselle. Talvivaara on piskuinen tekijä, kun puhutaan isosta ympäristötuhosta. Minusta Talvivaaran kaivos on yrittäjyyden monumentti, valtava hieno kaivosalue, keskellä korpea.
Olen ajanut sinne etelästä, pohjoisesta ja lännestä. En ole nähnyt ympärillä kuin tuhansia neliökilometrejä metsää. Nyt kaivostoiminnassa on kiinni kymmenen neliökilometriä. Siis: ei mitään Kainuun metsien mittakaavassa. Jos Pekka Perä ei olisi sijoittanut euroa kaivospiirin ostamiseen, olisi Talvivaarassa vain metsää, sitä samaa honkametsää, jota on jo aivan tarpeeksi!
En siis ole menossa koilliseen Kajaanin seudulle, vaan suoraan etelään. Suomen suurin ympäristötuho on levittäytynyt 770 neliökilometrin alueelle, vesialueet mukaan lukien 1 489 neliökilometriä on raavittu, uitettu ja tuhottu. Se on älyttömän suuri ala.
Vielä muutama sata vuotta sitten tälläkin paikalla oli vain metsää, aivan kuin Kainuussa. Mustikat kukkivat keväällä, suopursu tuoksutteli syksyllä, kääpiötytönkorento lenteli iloisena sekametsässä, kilpitaitosukeltaja jyrsi kolojaan ikihonkiin. Tuuli taivutti koivun larvaa suon laidalla, kun kurjet kiljuivat soitimillaan.
Maa oli luonnontilassa, vapaana ja hengittävänä. Ihmiset kalastivat, poimivat marjoja, metsästivät. Elivät luonnon armoilla ja luonnosta. Mitenkäs tänä päivänä?
Luonnolta raiskattu alue suoltaa päivässä noin 300 000 kuutiometriä paskavettä Itämereen. Se on kolmesataa miljoonaa litran limsapulloa päivässä. Se ajetaan jonkinlaisen puhdistamon kautta avomerelle, Itämereen, joka on jo henkitoreissaan.
Täällä hallitaan paskavettä 100 miljoonaa kuutiota vuodessa, Talvivaaran ongelmana on 6 miljoonaa kuutiota.
Asfaltti ja betoni on vallannut lintujen, nisäkkäiden ja kuoriaisten asuinpaikat sadoilla neliökilometreillä. Siellä, missä vielä hetki sitten kaakattivat heinäkurpat ja mustapyrstökuirit, vilisee nelikaistainen autotie.
Tämän alueen hiilidioksidipäästöt pelkästään autoista vuodessa on 700 tuhatta tonnia! Kokonaisuudessaan tämä Suomen syöpä päästää ilmoille 5 332 tuhatta tonnia hiilidioksidia vuodessa.
Pala nousee kurkkuun, itku ei ole kaukana, voin vain enää kuvitella metsän aukean ja puhtaan lumen marjoista notkuvan pihlajan oksilla. Täällä kerätään lumet suurille lumenkaatopaikoille, joko suoraan mereen tai lähistölle. Lumi on mustaa kuraa, täynnä päästöjä, roskia ja pienhiukkasia. Kaikki kasat eivät sula edes juhannukseen mennessä. Jos minä alkaisin keräämään pelloltani lumet talvisin, tulisi Ely-keskukselta varmasti joku nootti ympäristön turmelemisesta. Täällä lumikasat laihtuvat, jätteet haihtuvat.
Saavun Kamppi-nimiseen paikkaan. Täällä oli joskus vaippalimakotiloita, etelänkaulussammalta, lampisiippaa ja tammihiiriä.
Asettelen kameran, yritän ottaa kuvia luonnon nykytilasta Kampissa. Saan hyvän kuvan Alepan muovipussista, romanialaisen kerjäläisen takapuolen alta. Yksi lokki vie makkaran hölmistyneen turistin lautaselta. Olen keskellä Suomen suurinta ympäristökatastrofia – itken.
Jos Talvivaara suljetaan, vaadin suljettavaksi myös Suomen pääkaupunkiseutua!
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
