Kolumni

Nautintoa oman puutarhan hoidosta

Sari Hyvärinen
Kolumni 19.06.2017

Iloitsetko villinä rehottavasta vai huolitellun siistiksi nypitystä puutarhasta?

Kesän myötä puutarhanhoito on jälleen noussut ajankohtaiseksi puheenaiheeksi. Joku iloitsee villinä rehottavasta, luonnollisesta puutarhastaan ja antaa kaikkien kukkien kukkia. Toinen haluaa huolitellun, siistin, ehkä jopa muotoon työstetyn puutarhan, nyppien vaikka käsin joka ikisen rikkaruohon, joka esiin sinnikkäästi puskee.

Luonto on aina vahvempi kuin yksittäinen ihminen, mutta alueellisesti sitä voi hallita. Säännöllisellä muokkauksella jatkuva siistimistyö vähenee ajan myötä ja puutarha alkaa noudattaa yhä säntillisemmin hoitajansa toiveita.

Moni luonnollisen puutarhan suosija ihmettelee muokkausintoa. Ovatko puna-apila, kissankello tai päivänkakkara vähemmän jaloja tai kauniita kuin pioni, ruusu tai kehäkukka? Miksi viljellä jalostettua salaattia ja samalla kitkeä voikukkia, jonka lehtiä voi käyttää salaatin tapaan?

Kauneus on katsojan silmässä. Jokaisella on oikeus tehdä puutarhastaan juuri haluamansa tyylinen. Muita ei tarvitse miellyttää, oma nautinto on merkittävin kriteeri puutarhanhoidossa. Yleisenä suosituksena voidaan pitää haittakasvien ja vieraslajien kitkemistä, mutta muuten kukin luokoon puutarhastaan mieltymystensä mukaisen. Vaikka juhannusyön kimppu perinteisesti kootaankin luonnonkukista, mikäpä estää tekemästä taikoja jalostettujen terälehtien voimin.

Tärkeintä kuitenkin on, että puutarhastaan aidosti iloitsee. Kesä on puutarhan hyödyntämisen kukkeinta aikaa. Tuokoon se onnen hoitajalleen, oli puutarha kuinka villi tai huoliteltu tahansa.

Aiheeseen liittyvät artikkelit