Maaseudun Tulevaisuus
Kolumni

Nyt annetaan romuille kyytiä!

Simo Eemil Ralli
Kolumni 18.08.2017

Monta hukattua tavaraa löytää markkia siistiessään. Meikäläisen saldo: kadonneita avaimia, rautakanki, kaksi litran kossupulloa, sählymailasetti, iskemätön porakoneenkärkisarja ja naisten Crescent-polkupyörä!

Sain juuri työpihan ja peltihallin siivottua. Jösses kun on hyvä olo!

Monen monta vuotta nurkkiinsa romua ja roskaa kerännyt niin sanottu konehalli, oikeastaan romuimuri, on vihdoin putiputsi, vailla ensimmäistäkään kasvinsuojeluaineen jämää, kuivunutta maalipurkkia tai kovettunutta apulanta­säkin neljäsosaa.

Nyt kun työ on tehty, on oikeen mukavaa käyskennellä ja kattella puhdasta pihaa!

Yleensä siivoaminen palkitsee niin henkisesti kuin myös rahallisesti. Monta hukattua tavaraa löytää markkia siistiessään.

Meikäläisen saldo: kadonneita avaimia, rautakanki, kaksi litran kossupulloa, sählymailasetti, iskemätön porakoneenkärkisarja ja naisten Crescent-polkupyörä!

Minusta hyvä palkka parin päivän työstä. Älkää kysykö, miksi ja kuinka...

Toki heitin pois paljon ”hyvää” tavaraa, jota olen säästänyt nurkissa tulevaa käyttöä varten.

Kun taloohin vaihdettiin rännit, vanhat syöksyputket ja ehjät vesikourut luonnollisesti säilöttiin tulevaa uusiokäyttöä varten, samoin kuin ylijäämäiset katto ja seinäpellit. Molempia hautosin hallissa kahdeksan vuotta ja nyt heitin traktorilla pariin kertaan yliajetut, tuhansia kertoja yli juostut peltihirvitykset pois.

Löytyi vanha, kopastaan puhki ruostunut ruohonleikkuri, jossa oli vielä ” hyvä” moottori.

Pois!

Vanhasta kuivaajasta kerätyt ”ikuiset” sähkömoottorit.

Pois!

Kolme alumiinivannetta.

Viisi polkupyöränraatoa, joista saisi kyllä koottua parikin pyörää.

Pois, pois!

Isoo sähkökaapelikela puutarha­pöydäksi.

Linja-auton penkit puutarhaan kelan kaveriksi.

Lämpöpuun pätkiä, joista vois tehdä vaikka leikkuualustoja, sata kappaletta.

Kolmenkymmenen sentin alumiinitankoja, jos tekisi vaikka soittimen.

Varooksi jätetyt, puhdistetut ilmansuodattimet joka vehkeeseen.

Talosta puretut vanhat keittiökaapit, jotka menee vielä aivan hyvin pihatöissä.

Paapan vanha Wag-huijari Polo, kunnostettavissa oleva peltoauto.

Kaikki pois!

Tiedän, etten itse ole edes mikään himokeräilijä. Olen kuullut miehistä, jotka kiertelevät kuntien ja puolustusvoimien huutokauppoja ja ostavat vanhoja paloautoja, koska niissä on hyvät vesipumput ja moottorit, jos vaikka joskus aloitetaan mansikanviljely ja hallayönä tarvitaan kastelulaitteita.

On markkeja, joissa on enemmän kaatuneita, kyljellään olevia renkaattomia autoja ja traktoreita kuin kumitolpillaan seisovia. Vielä on liian paljon heinikoita, joissa asustaa lukematon määrä niittokoneita, vanhoja äkeitä ja fälttejä.

Jokainen niistä odottaa hartaana sulattoa ja sanaa: pois!

Toivottavasti kukaan ei enää harrasta metsään rojun viemistä tai kuorman kippaamista saviprunniin. Silloin kun olin natiainen, harrastettiin molempia. Silloin myös poltettiin ”joulupatoina” vuoden aikana kertyneet jäteöljyt, ­juuttisäkin kera.

Iltahupina oli kaatopaikalla rottien ampuminen piekkarilla. Onneksi noista ajoista on päästy. Kierrätyskeskukset ovat auki, ja vaikka sinne tavaran vienti maksaakin, on se sitten varmasti oikein hävitetty.

Kierrätyskeskukseen pitää vaan varata aikaa. On helppo viedä viikoittain nyssäkkä auton perällä asemalle. Kun maajussi ajaa kolmella traktorilla kärryineen pihaan, saa purkamiseen varata päivän. Tänään opin, että romut kannattaa lajitella jo kotona.

Niin se on, hyvän olon saa kun jaksaa urastaa, ja puhtaus on jo kuitenkin puoli ruokaa!

Kirjoittaja on teuvalainen maanviljelijä ja Elonkerjuu-yhtyeen kitaristi.

Aiheeseen liittyvät artikkelit