Maaseudun Tulevaisuus
Kolumni

Ohjelmoijan märkä uni arkiaskareissa

Sari Hyvärinen
Kolumni 13.02.2017

Ohjelmoijan märkä uni on kone, joka ajattelee kuin ihminen.

Jääkaappi lähettää verkkoruokakauppaan ostoslistan sen mukaan, mikä alkaa olla lopussa ja robottigyrokopteri toimittaa ostokset perille. Imuri hurisee itsekseen kodin siistiksi, ruohonleikkuri pihan.

Perhe saapuu kotiin leppoisasti autossa rupatellen tai vaikka ottaen nokkaunet kotimatkalla, sillä auto ajaa itse, paremmin kuin inhimillinen tekijä. Koneiden internet, kuinka näppärää!

Ohjelmoijan märkä uni on kone, joka ajattelee kuin ihminen. Mutta jo nyt evoluutioalgoritmit auttavat koneita kehittämään itse itseään. Tekoälykkyysosamäärä nousee kohisten.

Teknologinen singulariteetti on se piste, jossa rengistä tulee isäntä. Silloin tekoäly on kehittynyt niin pitkälle, ettei ihminen enää ymmärrä - eikä hallitse. Nykyarvion mukaan tämä on edessä noin kymmenen vuoden päästä.

Siinä vaiheessa kun kone ei enää tiedä uskovansa vaan uskoo tietävänsä, mikä on parhaaksi, voi ihmiskunta olla pulassa. Kun tekoäly oivaltaa, miten toimimme kuin virus, emme hakeudu tasapainoon ympäristömme kanssa vaan riistämme, tuhoamme ja lopulta siirrymme uuteen kasvupaikkaan, saattaakin AI nähdä parhaaksi - jos ei saa jääkaappeja riittävän tehokkaaseen kapinaan - painaa punaista nappia. Tuhota ihmisviruksen Tellukselta.

Pidän apuvälineistä, jotka ovat hyödyksi. Ja joissa ainoa äly on varren tässä päässä.

Aiheeseen liittyvät artikkelit