Kommentit

Niimpalkauhiansöpö ja maidontuottajan muut rakkaat työtoverit

Satu Lehtonen
Kommentit 05.01.2018

Satu Lehtonen: "En muista, mitä Keijun sukupuusta löytyi seitsemän polven takaa, mutta Inkeri muistaa."

Kävin tiistaina Inkeri ja Jyrki Aholan maitotilalla Pälkäneellä kyselemässä, miten eläinten hyvinvointikorvaus soveltuu kahden robotin tilalle.

Kun lähdin kohti kotia, pisti taas vihaksi ajatella niitä, jotka pitävät kaikkia kotieläintuottajia rahanahneina eläimistä hyötyjinä.

Olisivatpa olleet mukana navettakierroksella, kun Inkeri esitteli työkavereitaan, kuulleet ne äänenpainot ja nähneet ne katseet.

Miten tämä Niimpalkauhiansöpö on kyllä kaunis, mutta ei ollenkaan niin ihana kuin emännän lempilehmä Mansikki: "Katsokaa nyt, mitkä silmät! Hän on omasta mielestäänkin maailman kaunein!"

Miten isäntä tykkää holsteineista, mutta emäntä enemmän ay-lehmistään. "Ne ovat luonnikkaampia, sitkeämpiä ja uteliaampia."

Ja miten suomenkarja on älykkyytensä ja sisunsa takia vieläkin lähempänä Inkerin sydäntä.

Miten sirot jalat on holsteinin ja länsisuomalaisen risteytyksellä – se pitää hakea makuuparresta näytille.

Miten lehmien nimissä pitää olla teema: majakkasukuun kuuluvan Nyhamnin taustalta löytyvät esimerkiksi Houtskär, Utö ja Jussarö.

En muista, mitä Keijun sukupuusta löytyi seitsemän polven takaa, mutta Inkeri muistaa.

Samoin kuin sen, mitkä ovat "omia lehmiä". Siis niitä, joiden emät tai emänemät oli ennen vuoden 2010 navettapaloa myyty muille tiloille ja joiden jälkeläisiä onneksi saatiin ostaa takaisin, kun kaikki omat eläimet menehtyivät.

Entä se muistokivi, johon on kaiverrettu jokaisen palossa menehtyneen eläimen nimi!

Tämä ihminen laittaa selvästi omat tarpeensa sivuun, kunnes eläimillä on varmasti kaikki hyvin.

Ja sanoo: "Ei lehmä ole mikään bisneseläin. Jos ihminen ei tykkää lehmistä, sellaisella ei pitäisi niitä olla."

Aiheeseen liittyvät artikkelit