Suomenhevosravuri on kehittynyt kohisten

Suomenhevosten urheilullinen taso on noussut muutaman viime vuoden aikana huimaa vauhtia. Vielä viitisen vuotta sitten kuninkuusravien järjestelyjen yhteydessä ynnäiltiin hyvin tarkkaan, saadaanko viivalle täysi tusina oreja. Sen jälkeen karsittujakin on ollut yleensä viiden ja kymmenen väliin molemmilla sukupuolilla.

Avoimen tason koitosten lisäksi vauhtia riittää myös matalamman sarjamäärityksen lähdöissä. Suomenhevosen pitää olla suhteellisen valmis juoksija, jos 4–5-vuotiaille suunnatuissa Nuorten sarjoissa aikoo olla kärkipäässä. Ikäluokkakilpailuista puhumattakaan.

Näppituntumalla sanoisin, että parhaat suomenhevoset myös kypsyvät laajempana rintamana nopeammin kuin ennen. Tai niitä valmennetaan ja kilpailutetaan rohkeammin.

Etenkin pitkään alaa seuranneet hevosihmiset ”taivastelevat” usein vauhtien kiristymistä. Helppoja lähtöjä ei ole enää oikeastaan millään tasolla. Suunta on juuri oikea. Eikö jalostustyö olisi mennyt hukkaan, jos tänä päivänä pärjäisi 20–30 vuoden takaisilla juoksuvauhdeilla?