Mielipide

Kuntien ja maakuntien vastakkainasettelua ei tarvita

Mielipide 11.10.2017

Hallituksen on huolehdittava, ettei valtion tiukka ohjaus vesitä uudistusta.

Maakunta- ja sote-uudistus on Sipilän hallituksen tärkein jäljellä oleva hanke. Soten osalta uudistuksen tarpeellisuudesta näyttää viimeinkin vallitsevan laaja poliittinen yksimielisyys. Laajasti on ymmärretty, että vastuu terveydenhuollon palveluista on saatava kuntia laajemmille hartioille.

Sen sijaan maakuntauudistus on viime viikkoina saanut osakseen kovaa kritiikkiä. Maakuntauudistus haluttaisiin joko lopettaa kokonaan tai ainakin vähentää tulevien maakuntien lukumäärää. Erityisesti pienimmät maakunnat katsotaan elinkelvottomiksi jo etukäteen.

Maakunnissa on uudistuksen valmistelu ollut jo pitkään käynnissä. Valmistelu on myös osoittanut, että kaikkialla Suomessa ollaan valmiita ottamaan vastuu suomalaisen hallinnon historiallisesta muutoksesta. Maakunnissa tuhannet ihmiset ovat jo antaneet panoksensa valmisteluun.

Suomessa on pitkä perinne vallan keskittämisestä keskus­hallintoon. Keskittäminen on tarkoittanut hallinto­järjestelmää, jossa alueilla on ollut niukasti omaa itsenäistä päätösvaltaa.

Valtion aluehallinto on ollut lakien, asetusten ja muiden määräysten tarkoin ohjaamaa. Alueilla ovat hallinneet valtiota edustaneet maaherrat, käskynhaltijat ja kuvernöörit.

Keskitetty lääninhallinto alkoi 1600-luvulla Ruotsin vallan aikana ja jatkui pää­piirteissään samanlaisena Venäjän vallan aikana. Itsenäistymisen myötä Suomi siirtyi eturivissä moderniin kansanvaltaiseen parlamentarismiin.

Kunnat saivat itsehallinnon jo 1800-luvulla, mutta myöhemmin niistä on muodostunut valtion rahoittamia ja ohjaamia palveluiden tuottajia. Vanha lääninhallinto sen sijaan jäi, ja niitä seuranneet aluehallintovirastot ovat jatkaneet keskitettyä hallintoa.

Keskitetyn hallinnon perinteeseen nimenomaan maakuntauudistus on tuomassa historiallisen muutoksen. Uudistus antaa Suomelle mahdollisuuden siirtyä alueilla valtiojohtoisesti vallan­käytöstä suoraan kansanvaltaan. Samalla toteutuu viimeinkin jo vuoden 1919 hallitusmuodossa edellytetty itsenäinen alue­hallinto.

Uudistus ei luo uutta hallinnon tasoa, vaan muuttaa aiemman pirstaleisen aluetason suuremmiksi kokonaisuuksiksi, maakunniksi.

Sote-palveluiden irrottamista kunnista ei voida toteuttaa ilman aluetason vaaleja. Suorilla vaaleilla valittavat maakuntavaltuustojen jäsenet tulevat tekemään maakunnan sote-päätökset.

Maakuntauudistuksen toinen puoli on valtion aluehallinnon irrottaminen keskushallinnon ohjauksesta. Maakuntauudistus korostaa kansalaisten suoraa mahdollisuutta vaikuttaa omaa maakuntaansa koskeviin asioihin.

Kaikkien kuntien – ei vain suurten kaupunkien – ymmärrettävä huoli koskee niiden tulevia tehtäviä ja asemaa suhteessa uusiin maakuntiin.

Oli hyvä uutinen, ettei 21 suurimman kaupungin kokous päätynyt vaatimaan koko maakuntauudistuksen hautaamista. Maakuntien ja kuntien vastakkainasettelua ei tarvita.

Käytännössä uusien maakuntien valmistelua tehdään eri puolilla Suomea yhteistyössä maakunnan kaupunkien ja kuntien ja uuteen maakuntaan siirtyvien virastojen kesken.

Uusien maakuntien perustaminen on pidemmällä kuin koskaan aiemmin. Silti vieläkin on olemassa useita epävarmuus­tekijöitä, jotka saattavat estää koko sote- ja maakunta­uudistuksen toteutumisen tai ainakin vesittää sen.

Ensiksi tarvitaan uusi hallituksen esitys valinnan­vapaudesta. Sen jälkeen eduskunnan on hyväksyttävä koko uudistus. Toiseksi valtion ohjaus maakuntien talouteen tulee olemaan hyvin tarkkaa. Maakunnille ei tule verotus­oikeutta. Kolmanneksi itsehallintoa kaventaa myös se, ettei maakunnille ei yleistä toimialaa kuten kunnille.

Neljäs kriittinen kysymys on se, luopuuko keskus­hallinto aidosti vallastaan ohjata alueiden päätöksentekoa. Uudistuksen suuret linjat ovat tiedossa mutta lukuisat lainsäädännön ja täytäntöönpanon yksityiskohdat voivat aiheuttaa ongelmia.

Vallasta luopuminen ei ole koskaan helppoa. Kontrolli näyttää edelleen voittavan luottamuksen.

Sotea varten on jo perustettu erityinen ohjausyksikkö sosiaali- ja terveysministeriöön. Lisäksi valtiovarainministeriö ohjaa maakuntien taloutta ja investointeja, liikenne- ja viestintäministeriö haluaa ohjata liikenteen rahoitusta, työ- ja elinkeinoministeriö aluekehitystä ja niin edelleen. Uusi valtakunnallinen lupa- ja valvontavirasto haluaa tietenkin nimensä mukaisesti valvoa yksityiskohtaisesti maakuntia.

Tiukasta keskushallinnon talous- ja normiohjauksesta luopuminen on kuitenkin edellytys uudistuksen onnistumiselle. Hallituksen onkin maakunta- ja sote-uudistusta maaliin viedessään samalla huolehdittava, ettei valtion tiukka ohjaus vesitä uudistusta.

Uudistus onnistuu vain, jos saavutetaan järkevä tasapaino maakuntien itsenäisen päätöksenteon ja valtakunnallisen ohjauksen välillä. Maakunnista ei saa tulla valtion uusia aluehallintoviranomaisia.

Pentti Mäkinen

maakuntajohtaja

Etelä-Savo

Aiheeseen liittyvät artikkelit