Pääkirjoitus

Juhlapuheiden ja käytännön ristiriita

Pääkirjoitus 29.11.2017

Suurinta valtaa julkisissa ruokahankinnoissa käyttävät kunnat.

Viime vuosien ruokaskandaalit ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että yhä useampi kuluttaja on kiinnostunut ruuan alkuperästä ja siitä, miten ruoka on tuotettu. Suomalaiset kuluttajat haluavat syödä kotimaista, lähellä tuotettua ruokaa.

Kotimaisuuden suosimisella on myös vankat tieteelliset perusteet. Euroopan ruokaturvallisuusviraston Efsan mukaan Suomessa syödään EU:n puhtainta ruokaa. Esimerkiksi antibiootteja käytetään suomalaisessa ruuantuotannossa vain murto-osa Etelä-Eurooppaan verrattuna.

Maaseudun Tulevaisuuden syksyllä teettämän kyselyn mukaan lähes 80 prosenttia suomalaisista vaatii, että myös tuontiruuan pitää täyttää samat tuotantotapavaatimukset kuin kotimaisenkin ruuan.

Kuluttajien lisääntynyt laatutietoisuus ei aina välttämättä ulotu julkisiin ruokailuihin. Kysymys on erittäin mittavasta asiasta, koska kouluissa, päiväkodeissa, sairaaloissa ja muissa julkisissa laitoksissa tarjotaan lähes 450 miljoonaa ateriaa vuodessa. Tietävätkö vanhemmat, miten tuotettua ruokaa heidän lapsilleen tarjotaan?

Pääosin julkiset keittiöt käyttävät kotimaisia raaka-aineita. Rurial-instituutin pari vuotta sitten tekemän tutkimuksen mukaan julkisten keittiöiden käyttämästä ruuasta kotimaista on 60–80 prosenttia. Osa ruuasta on kuitenkin sellaista, jota Suomessa ei ole laillista tuottaa.

Julkisia hankintoja säätelee EU:n kilpailulaki. Aluksi lakia tulkittiin niin, että aina pitää valita halvin vaihtoehto. Näin ei kuitenkaan ole, vaan hankintapäätöstä tehtäessä voidaan käyttää muitakin kriteerejä. Viime vuonna uudistettujen EU:n hankintakriteerien mukaan pelkkää hintaa saa käyttää valintaperusteena vain poikkeustapauksissa.

Valtioneuvoston viime vuonna tekemän periaatepäätöksen mukaan julkisissa elintarvike- ja ruokapalveluhankinnoissa käytetään vain vastuullisesti tuotettuja tuotteita. Päätöksellä tarkoitetaan, että pelkkä hinta ei saa ratkaista, millaista ruokaa esimerkiksi päiväkodeissa ja kouluissa tarjotaan. Ruokahankinnoissa pitää ottaa huomioon muun muassa korkea laatu ja kokonaistaloudellinen kestävyys.

Suurinta valtaa julkisissa ruokahankinnoissa käyttävät kunnat. Vaikka kotimaisuus ei voi olla hankintakriteeri, kunnilla on mahdollisuus kilpailuttamisen yhteydessä kiinnittää huomiota hinnan lisäksi myös laatukriteereihin. Tähän olisi ollut mahdollisuus myös Vantaan kaupungilla kilpailuttaessaan hankintojaan.

Kilpailun voitti HK Scan. HK:n valinta vantaalaisten ruokatoimittajaksi on sinänsä luonnollinen asia, koska yhtiöllä on Vantaalla iso ruokatehdas. Periaatteessa kyseessä voisi olla aito lähiruoka.

Totuus on kuitenkin toinen. HK voitti kilpailun tarjoamalla Vantaalle muun muassa ruotsalaista ja virolaista broileria ja saksalaista naudanlihaa. Kotimaisia vaihtoehtoja tarjonnut Atria ei kisassa pärjännyt. (maaseuduntulevaisuus.fi 27.11.)

HK Scanin Suomen markkina-alueen johtajan Jyrki Karlssonin mukaan yhtiö tarjoaa sitä, mitä asiakas pyytää. Vantaan kilpailutuksessa HK teki tarjouksensa annettujen kriteereiden mukaan. Karlssonin mielestä HK tarjoaisi Suomessa asiakkaille mieluimmin suomalaista lihaa, mutta samaan aikaan pitää olla asiakaslähtöinen.

Vantaan tapauksessa kaupunki on ilmeisesti saanut sitä, mitä on tilannut. Eri asia on, miten hankintakriteereitä tehtäessä on otettu huomioon laatu ja vastuullisuus. Mitkä ovat sellaisia kriteerejä, jotka voi täyttää vain tuontilihalla?

Juhlapuheissa kotimaisen ruuan laatu ja merkitys huomioidaan, mutta Vantaan esimerkki osoittaa, että puheet ja teot ovat usein ristiriidassa keskenään.