Pääkirjoitus

Yksinkertaisempaa maatalouspolitiikkaa

Pääkirjoitus 01.12.2017

Viljelijöiden byrokratiataakka on kasvanut kohtuuttomaksi.

Kun Suomella oli vielä omaa maatalouspolitiikkaa, sanottiin sen olevan niin monimutkaista, ettei sitä ymmärtänyt kuin kaksi ihmistä. Heistäkin toinen ymmärsi väärin. Sanonta kuvaa hyvin myös Euroopan unionin yhteistä maatalouspolitiikkaa (cap).

Vaikka EU:n maatalouspolitiikkaa ovat maatalouskomissaarit yksi toisensa perään luvanneet yksinkertaistaa, on lopputulos ollut entistäkin mutkikkaampi. Viljelijöiden byrokratiataakka on kasvanut kohtuuttomaksi.

Periaatteessa maatalouspolitiikan pitäisi säilyä ohjelmajakson ajan samanlaisena, mutta suurempia ja pienempiä välitarkastuksia on tehty lähes joka kaudella. Muutokset ovat olleet hankalia sekä hallinnolle että viljelijöille.

Keskiviikkona maatalouskomissaari Phil Hogan esitteli komission ensimmäisen suunnitelman EU:n maatalouspolitiikaksi seuraavalle ohjelmakaudelle. Jälleen kerran komissaarin tavoitteena on järjestelmän yksinkertaistaminen.

Hoganin mielestä uusi maatalouspolitiikka vähentää byrokratiaa, lisää tutkimusta ja innovaatioita sekä joustavuutta ja vaikuttaa biotalouden kasvuun. Tavoitteena on, että maatalouspolitiikka on yksinkertaista, tulosperusteista, modernia ja älykästä sekä kansainvälistä.

Joustavuutta haetaan muun muassa sillä, että jäsenmaiden päätösvaltaa tukipolitiikassa lisätään. Omin päin eivät jäsenmaat saa toimia. Jokaisen maan pitää tehdä yhdessä komission kanssa strateginen suunnitelma, millä keinoilla EU:n yhteiseen maatalouspolitiikan tavoitteisiin päästään. Komissio valvoo, että suunnitelmaa noudatetaan

Sekä maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) että MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila ovat tyytyväisiä, että maataloutta luvataan tukea koko EU:n alueella. Lepän mielestä luonnonhaittakorvaus on kuitenkin kirjattu liian heikosti.

Vaikka Marttilan mukaan esityksen suuret linjaukset ovat hyviä, puuttuu esityksestä rahat, joilla tavoitteisiin päästään. Hänen mielestään rahoitus on pidettävä vähintään nykytasolla.

EU:n maatalouspolitiikan rahoituksesta on odotettavissa kova vääntö, koska EU:n budjettiin kohdistuu seuraavalla ohjelmakaudella tavanomaistakin enemmän paineita. Britannian EU-eron, yhteisen puolustuksen rakentamisen ja maahanmuuton lisääntyneiden kustannusten pelätään leikkaavan maatalousbudjettia.

Britannian ero heikentää EU:n rahoitusmahdollisuuksia huomattavasti, ellei jäsenmaiden maksuja koroteta. Britannian nettomaksu EU:n budjettiin oli vuonna 2014 – maksuhelpotuksista huolimatta – noin seitsemän miljardia euroa. Britannian maksuosuus EU:n koko budjetista on noin kymmenen prosenttia.

Julkisessa keskustelussa EU:ta on arvosteltu maatalouden suuresta budjettiosuudesta. Arvostelijoilta on jäänyt huomaamatta, että maatalouden osuus on pienentynyt reippaasti. Maatalouden osuus budjetista on nyt noin 38 prosenttia, 1970-luvulla osuus oli noin 70 prosenttia. Maatalousbudjetti ei ole kasvanut, vaikka vuoden 2004 jälkeen EU:n jäsenmäärä on kasvanut 13 uudella valtiolla.

Komission esitys on oikeansuuntainen, mutta sen toteutuminen on monen mutkan takana. Seuraavaksi komission esitystä käsittelevät Euroopan parlamentti ja jäsenmaiden neuvosto. Päätöksiä ei kuitenkaan voida tehdä, ennen kuin EU:n seuraavan ohjelmakauden 2021–2027 budjetista on päästy sopuun.

Komission varapuheenjohtajan Jyrki Kataisen mukaan uusi maatalouspolitiikka merkitsee sitä, että komissio päättää, mitä tehdään, ja se, miten tehdään, on jäsenmaista kiinni. Päätöksiä tehtäessä pitää muistaa, että viljelijät joutuvat ne käytännössä toteuttamaan.

Toivottavasti Hogan onnistuu tavoitteissaan edeltäjiään paremmin.