Pääkirjoitus

Budjettiaukkoon löydettävä täytettä

Pääkirjoitus 13.12.2017

Pakotteiden seurauksista on kannettava vastuu yhdessä.

EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (cap) valmistelu seuraavaa ohjelmakautta varten on parhaillaan käynnissä. Maatalouskomissaari Phil Hogan esitteli pari viikkoa sitten komission esityksen, millaista yhteistä maatalouspolitiikkaa Euroopan komissio tavoittelee seuraavalle ohjelmakaudelle.

Jo tässä vaiheessa näyttää siltä, että tulevan capin käyttöönotto myöhästyy. Uusi seitsemänvuotinen ohjelmakausi alkaa vuonna 2021, mutta uusi maatalouspolitiikka tullee voimaa vasta vuonna 2024.

Se, millainen uudesta capista lopulta tulee, on vielä monien neuvottelujen takana. Esimerkiksi komission esityksestä puuttuu se, miten uusi ohjelma rahoitetaan. Lopullisia päätöksiä capista ei voida tehdä ennen kuin on selvillä, kuinka suuri EU:n budjetti tulee olemaan vuosille 2021–2027.

Oireellista tulevan ohjelmakauden rahoituksen suhteen on, etteivät rahat riitä Suomessa edes meneillään olevan ohjelmakauden loppuajan rahoitukseen. Arviot budjettiaukon suuruudesta vaihtelevat 50 ja 150 miljoonan euron välillä. (MT 11.12.)

Ellei lisärahaa löydy, kohdistuvat suurimmat leikkauspaineet lfa- ja ympäristöohjelmiin. Lfa-ohjelman tarkoitus on huolehtia maatalouden säilymisestä myös EU:n epäsuotuisimmilla alueilla. Ohjelmat rahoitetaan sekä EU:n että jäsenvaltioiden omista budjeteista. EU:sta lisärahaa ei kuitenkaan ole tulossa.

MTK:n maatalousjohtajan Johan Åbergin mukaan rahaa puuttuu 150 miljoonaa euroa. Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) myöntää budjettiaukon, mutta lopullista summaa on hänen mielestään vielä mahdotonta arvioida tarkasti. Lepän mukaan budjettiaukon koko on joka tapauksessa kymmeniä miljoonia euroja.

Yksi syy rahojen puuttumiseen on, että rahaa on käytetty etukäteen ennakoitua enemmän. Maatalousrahoilla on paikattu muun muassa Venäjän vientikiellosta aiheutuneita tappioita. Viljelijät ovat osallistuneet ympäristöohjelmiin ennakoitua innokkaammin.

Kuinka on mahdollista, että maatalous on joutunut itse korvaamaan Venäjän ja EU:n välisen kauppasodan itselleen aiheuttamia menetyksiä? Edellisen hallituksen aikana poliitikot puhuivat, että yhdessä tehdyistä päätöksistä pitää kantaa myös yhdessä vastuu. Nyt viimeistään on aika kantaa yhteistä vastuuta, eikä maksattaa pakotepolitiikkaa niillä, jotka siitä ovat eniten kärsineet.

Ei ole myöskään oikein, että vastuuta pakotepolitiikasta sysätään yksittäisen jäsenmaan vastuulle. Koska EU:ssa päätettiin yhdessä pakotteista, pitää seurauksista kantaa yhteisesti vastuu. Korvausten on löydyttävä maatalouspääluokan sijaan EU:n muista budjettikohteista.

Viljelijöiden innokkuuden osallistua ympäristöohjelmiin pitäisi olla hyvä asia. Valmisteilla olevassa capissa maatalouden ympäristötoimet ovat vahvasti esillä. Hoganin mukaan maatalouden on tehtävä osuutensa ilmastotoimissa. Komissio myös lupaa pitää tulevaisuudessakin huolta maataloudesta epäsuotuisimmilla alueilla. (MT 1.12.)

Luonnonhaittakorvausta leikataan ensi vuonna viisi euroa hehtaarilta ja seuraavana vuonna leikkaus on jo 25 euroa hehtaarilta. Åbergin mukaan leikkaukset ovat kuitenkin vain alkusoittoa, koska ne eivät riitä paikkaamaan budjettivajetta.

Vaihtoehtoja budjettiaukon paikkaamiseen on kolme. Joko rajoitetaan ympäristöohjelmia, leikataan tukia tai etsitään lisää rahaa. EU:n tulevan maatalouspolitiikan uskottavuuden kannalta vaihtoehtoja ei ole kuitenkaan kuin yksi: Hallituksen pitää löytää lisärahat budjettiaukon täyttämiseen.