Pääkirjoitus

Alituotanto ei näy tuottajahinnoissa

Pääkirjoitus 10.01.2018

Ruokaturvan suurin uhka on maatalouden heikko kannattavuus.

Ruuantuotannon heikko kannattavuus on jatkunut jo pitkään. Tilanne paheni merkittävästi kolme vuotta sitten alkaneen EU:n ja Venäjän välisen pakotepolitiikan seurauksena. Vaikka uusia vientimarkkinoita on onnistuttu hankkimaan, ruuan tuottajahinnat eivät ole parantuneet.

Yhtenä syynä heikkoon tuottajahintaan on tarjottu sitä, että esimerkiksi lihan ylituotanto painaa hintoja. Tämä ei enää pidä paikkaansa. Lihaa syödään Suomessa enemmän kuin tuotetaan.

Naudanlihassa tuotanto on jo pitkään ollut alempaa kuin kotimainen kysyntä. Naudanlihan omavaraisuusaste on noin 75 prosenttia.

Vielä muutama vuosi sitten sian- ja siipikarjalihan tuotanto ylitti kotimaisen kysynnän, mutta tilanne on muuttunut. Sian- ja siipikarjanlihan tuotanto ei enää kata kotimaista kulutusta. Lampaan lihassa alituotanto on suurinta. Vain puolet kulutuksesta on kotimaista lammasta. (MT 8.1.)

Markkinatalouden pelisääntöjen mukaan niukkuuden pitäisi nostaa hintoja. Näin pitäisi tapahtua erityisesti tilanteessa, jossa kuluttajat haluavat ostaa kotimaista lähiruokaa.

Suomalainen ruoka on tutkitusti puhdasta ja laadukasta, mutta sekään ei tuottajahinnoissa näy. Vaikutusta ei ole silläkään, että meillä ruuantuotannon säädökset ovat tiukemmat kuin monissa muissa EU-maissa. Meillä sioilla on saparot ja kanoilla nokat. Antibioottien käyttö on meillä muihin maihin verrattuna erittäin vähäistä eikä ruuassa ole salmonellaa.

MTK:n kotieläinasiamiehen Jukka Rantalan mielestä suomalaisen lihakaupan pysyvä ongelma on, ettei korkeasta laadusta haluta maksaa sen arvon mukaista hintaa. Kyse ei ole kuluttajien valinnasta, koska Rantalan mukaan kauppa on niin voimakas, että se voi sanella millä hinnalla se haluaa ostaa.

Lihan tuottajahinnat ovat Suomessa olleet alituotannosta huolimatta alle EU:n keskihintojen. Nyt suomalaisen sianlihan hinta on noussut lähelle EU:n kärkeä. Syynä ei kuitenkaan ole kotimaisen sianlihan hintojen merkittävä nousu, vaan sianlihan hinnan aleneminen muualla. Syynä hintojen alentumiseen ovat EU:n ongelmat lihan viennissä Kiinaan.

Kiina on merkittävä sianlihan ostajaa. EU:n tuotannosta Kiinaan on viety jopa 15 prosenttia, joten ongelmat viennissä heijastuvat vahvasti sisämarkkinoihin.

Suomalaisen ruuan vientiponnistelut ovat tuottaneet tulosta. Finpron johtajan Esa Wrangin mukaan pakotteiden aiheuttama ruokaviennin pudotus on saatu kurottua umpeen. Wrangin arvioi, että vienti on pian suurempaa kuin ennen kauppapakotteita. (MT 3.11.)

Tälläkin hetkellä maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) on Team Finlandin vienninedistämismatkalla yhdessä Eviran ja liha- ja panimoyritysten edustajien kanssa Etelä-Koreassa ja Singaporessa. Matkan tavoitteen on edistää suomalaisen siipikarjatuotteiden, sianlihan, alkoholijuominen ja maitotuotteiden kauppaa.

On hyvä, että ruuan vientiä pyritään lisäämään. Toivottavasti viennin avuilla saadaan kohennusta tuottajahintoihin. Jos tuottajahinnat eivät nouse, vientiponnistelut menevät hukkaan, koska ei ole enää mitään vietävää.

Vaihtoehtona on, että laadukkaat ja puhtaat kotimaiset tuotteet viedään laatutietoisille kuluttajille ulkomaille ja kotimaiset kuluttajat saavat tyytyä nykyistäkin enemmän tuontiruokaan. Tällainen tilanne ei olisi kenenkään etu.

Huoltovarmuuskeskuksen arvion mukaan Suomen ruokaturvan suurin uhka on maatalouden heikko kannattavuus. Jos tuottajien asemaan ei pikaisesti saada parannusta, jää Suomen huoltovarmuus nykyistäkin vahvemmin muiden varaan.

Omavaraisuuden alentuminen ja huoltovarmuuden heikentymisen pitäisi huolestuttaa kaikkia suomalaisia.