Pääkirjoitus

Biotalous tarvitsee suomalaisten tuen

Pääkirjoitus 21.07.2017

Suomesta halutaan tehdä hiilivarasto.

Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnan viime viikolla tekemä päätös metsien hiilinielulaskelmista on aiheuttanut Suomessa tyrmistystä. Jos valiokunnan päätös toteutuu, rajoittaa se suomalaisten metsien käyttöä oleellisesti.

Esityksen mukaan metsien käyttöä pitää verrata vuosina 2000–2012 toteutuneisiin hakkuisiin. Jos hakkuita kasvatetaan, lasketaan lisäys hiilidioksidipäästöksi. Näin siitä huolimatta, että Suomen metsät kasvavat hakkuita enemmän.

Satunnaisesti valitut vertailuvuodet ovat Suomen kannalta epäreilut. Kyseisenä ajanjaksona suomalainen metsäteollisuus oli lamassa. Lisäksi kyseisenä ajanjaksona myös puun tuontimäärät olivat nykyistä suuremmat, Luonnonvarakeskus Luken tutkimusprofessori Antti Asikainen muistuttaa (MT 19.7.).

Suomalaisten metsien leimaaminen hiilidioksidilähteeksi on keinotekoista. Metsät kasvavat meillä 110 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Luken mukaan hakkuita voitaisiin lisätä nykyisestä 20 miljoonalla kuutiometrillä ennen kuin metsät muuttuisivat päästöiksi.

Vaikka metsien kasvu on reippaasti suunniteltuja hakkuita nopeampaa, on osa tutkijoista sitä mieltä, ettei hakkuita saa lisätä. Heidän mielestään Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnan päätös luo edellytyksiä metsien hiilivaraston kasvattamiselle ja pitkäikäisille puutuotteille.

Tutkijat ovat esittäneet toisenlaisiakin näkemyksiä. Luken Asikaisen mielestä ympäristövaliokunnan kanta ei kannusta pääsemään eroon fossiilitaloudesta. Asikaisen mukaan lisähakkuita ei haluta suunnata suoraan energiateollisuuteen, vaan korvaamaan esimerkiksi muoveja.

Asikaisen mielestä metsien hiilivaraston kasvattaminen loputtomasti ei kannata. Vaikka näköpiirissä olevat hakkuut toteutuisivatkin, eivät metsien hiilivarastot pienene, koska metsien kasvu on kiihtynyt odotettua suuremmaksi.

Hakkuiden lisäämistä vastustavien mielestä metsien hiilivarastoa pitää kasvattaa nopeasti. Kyse ei ole siitä, etteivätkö metsä kasva hakkuita nopeammin, vaan siitä, että Suomen metsistä tehdään entistä suurempi ja pysyvämpi hiilivarasto. Erilaisiin johtopäätöksiin vaikuttaa myös, miten metsien taloudelliset vaikutukset otetaan huomioon.

Lisähakkuita arvostelevien tutkijoiden aikajänne on metsien kierron kannalta lyhyt. Heiltä on unohtunut, että vain kasvava puu sitoo hiiltä. Hiili ei pysy loputtomasti varastoitunen metsiin, koska lahoavat puut vapauttavat hiiltä.

Suomessa ei myöskään kasvateta energia- tai sellupuumetsiä, vaan ne ovat olennainen osa tukkipuun kasvatuksessa. Ilman taimikonhoitoa ja harvennushakkuita ei synny myöskään tutkijoiden suosimaa laadukasta, hiilivarastona toimivaa tukkipuuta.

Toteutuessaan ympäristövaliokunnan esitys olisi kova isku Suomen biotaloushankkeille ja koko kansantaloudelle. Suomi joutuisi maksumieheksi, vaikka metsien hyvän hoidon ansiosta puuston – ja samalla hiilivaraston – määrä on 40 vuoden aikana puolitoistakertaistunut ja kasvu lähes kaksinkertaistunut.

Suomen biotaloushankkeet ovat muutenkin vastatuulessa Euroopan parlamentissa. Ympäristövaliokunnan hollantilaisen jäsenen Bas Eickhoutin kesäkuussa julkistamassa uusiutuvaa energiaa koskevassa raportissa esitetään muun muassa, ettei turvemailta saisi korjata energiapuuta eikä biopolttoaineita saisi tehdä harvennuspuusta, sahanpurusta tai mäntyöljystä.

Suomen kannalta sekä metsien hiilinielulaskelmista ja biopolttoaineiden kestävyyskriteereistä tehtävät päätökset ovat erittäin merkityksellisiä. Ympäristövaliokunnan esitykset voivat vielä jatkokäsittelyssä muuttua, mutta helppoa se ei tule olemaan.

Suomalaisten edunvalvojien työtä helpottaisi huomattavasti, jos heillä on suomalaisten vahva tuki. Sitä tarvitaan nyt.