Maaseudun Tulevaisuus
Pääkirjoitus

Kukat käteen ja presidentin puheille

Pääkirjoitus 02.01.2017

Sauli Niinistön jatkoaikeista ei tiedä kukaan.

Presidentinvaaliin on aikaa enää runsas vuosi. Tätä ennen äänet lasketaan vielä kunnallis­vaaleissa, mutta päähuomio kohdistuu monella tapaa vuoden 2018 tammikuuhun. Vaikka presidentin valtaoikeuksia on vuosien varrella vähennetty, jännitteinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen tilanne tekee virkaan valittavasta koko maan kannalta äärimmäisen tärkeän.

Puolueille asetelma on hankala. Presidentti Sauli Niinistö on luvannut ilmoittaa jatkohalustaan kevään aikana. Mitä tämä täsmälleen ottaen tarkoittaa, on avoin kenties hänelle itselleenkin.

Tarja Halonen kertoi aikanaan jatkoaikeistaan toukokuussa. Kesän kynnyksellä tapahtuva ajoitus saattaa olla tälläkin kertaa luonteva. Jos Niinistö haluaa jatkaa, mahdollisimman lyhyt vaaliasetelma olisi hänen ja myös viran hoitamisen kannalta helpompaa.

Erityisen hankala tilanne on kokoo­mukselle. Vaikka Niinistö on puolueen entinen puheenjohtaja, Kansakoulukadun päämajassa ei jatkoaikeista tällä hetkellä tiedetä. Jos Niinistö aikoo jatkaa, valinta on helppo. Silti jonkinlaista varasuunnitelmaa on alettu jo kaivata.

Mahdollisia ehdokkaita voisivat olla entiset puheenjohtajat Jyrki Katainen ja Alexander Stubb, mutta kovin luontevalta ehdokkuus ei heidän kohdallaan vielä tunnu. Europankkiiri Jan Vapaavuori tai monin­kertainen ministeri Paula Risikko voisivat myös tulla kysymykseen. Ikinuori ulkopolitiikan moniottelija Ilkka Kanervakin saattaa ehdokkuutta jo miettiä.

Keskustalle tilanne on selvä. Kansanedustaja ja entinen puheenjohtaja Matti Vanhanen on jo ennätetty nimittää ehdokkaaksi, vaikka moni on puolueen hätäilyä ihmetellytkin.

Sosialidemokraattien ykkös­ehdokkaaksi saattaa nousta entinen puheen­johtaja Jutta Urpilainen. Myös puolueen vahva taustavaikuttaja Eero Heinäluoma voi tulla kyseeseen. Toinen asia on se, haluaako kumpikaan kilpaan Niinistöä vastaan.

Vihreät joutuvat pohtimaan, vieläkö viiden vuoden takainen Pekka Haaviston noste olisi nykyisessä ulkopoliittisessa tilanteessa toistettavissa. Toinen vaihtoehto olisi nykyisen presidentin veljenpoika Ville Niinistö. Vihreille kilpaan lähteminen lienee selvää riippumatta nykyisen presidentin valinnasta.

Kolmas kisaan lähtevä voisi olla perussuomalainen puolustusministeri. Jussi Niinistön lisäksi kannatusta voisi olla myös puhemies Maria Lohe­lalla.

Pienemmistäkin ryhmistä presidentin­vaaliin varmasti lähdetään. Yksi ehdokas voi olla omasta puoluees­taan ponnistava veteraani Paavo Väyrynen. Valintaan harva uskoo, mutta hämmennystä hän saisi kyllä aikaiseksi erityisesti keskustan kenttäväkeen.

Jos Sauli Niinistö haluaa jatkaa, hänen haastamisensa on äärimmäisen vaikeaa. Venäjän tilanne, Itämeren alueen jännityksen lisääntyminen, Eurooppaan työntyvä terrorismi ja EU:n turvallispoliittisen roolin selkiyty­minen korostavat nykyisen presidentin vahvuuksia.

Tässä tilanteessa vaaliin lähteminen on myös puolueille hankalaa ja kallista. Kannattaako uhrata voimavaroja tilanteessa, jossa ei ole voitettavaa.

Yksi mahdollisuus on, että istuvan presidentin taakse syntyisi kansanliike. Vielä tästä ei ole puhuttu, eikä valmisteluja ainakaan julkisesti ole tehty. Aivan mahdoton ajatus tämä ei kuitenkaan ole. Sen verran suvereeni asema Sauli Niinistöllä juuri nyt on.

Perinteisille porvaripuolueille kansan­liike voisi olla myös luonteva. Pelkästään kokoomuksen puheen­johtajan Petteri Orpon ja elinkeino­elämän muodostama liike ei kuitenkaan riitä. Jos presidentiltä lähdetään tosissaan asiasta kysymään, kukka­puskaa kantamaan pitäisi saada muutama keskustan ja SDP:n vaikuttaja mukaan.

Aiheeseen liittyvät artikkelit