Maaseudun Tulevaisuus
Pääkirjoitus

Laadukas sato ei synny tyhjästä

Pääkirjoitus 08.08.2016

Ryöstöviljelyllä on lyhyet jäljet.

Lähes kaikki suomalaiset viljelijät ovat sitoutuneet maatalouden ympäristöohjelmaan, jonka tarkoituksena on vähentää ruuan tuotannosta johtuvia päästöjä vesistöihin. Vaikka ympäristöohjelmia on moitittu tehottomuudesta, on maatalouden ravinnekuormitus vähentynyt jo vuosikymmeniä.

Maatalouden ympäristötuen seurantaryhmän vuonna 2010 julkistamien tulosten mukaan maatalouden fosforiylijäämä väheni kymmenessä vuodessa 64 prosenttia ja typen ylijäämä 36 prosenttia. Näiden tulosten jälkeen ympäristötuen ehtojen lannoitusrajoja on tiukennettu entisestään.

Vaikka ravinnekeskustelu on jatkunut pitkään, eivät osapuolet ole päässeet yksimielisyyteen oikeasta ravinnetasosta. Se, mikä toisen mielestä on ylilannoitusta, voi toisen mukaan olla ryöstöviljelyä. Monet asiantuntijat ovat kuitenkin varoittaneet, ettei lannoitusrajoja voi loputtomasti kiristää ilman, että satotaso ja sadon laatu kärsivät.

MTK:n ympäristöjohtaja Liisa Pietola on useaan otteeseen muistuttanut, etteivät nykyiset lannoiterajat mahdollista huippusatoja.

Peltojen ravinnepitoisuuksia tutkivan Viljavuuspalvelun mukaan vuosien 2001–2010 välisenä aikana huononlaisen ja välttävän fosforiluokan osuus maanäytteistä kasvoi.

Noin kaksi kolmesta Suomen pellosta kuului fosforin osalta luokkiin välttävä tai tyydyttävä, hyviä on 14 prosenttia ja arveluttavan korkea tai korkea fosforiluokka on alle kymmenellä prosentilla pelloista. Huono tai huononlainen fosforitilanne oli kymmenellä prosentilla pelloista.

Peltojen fosforitilanne on viiden viime vuoden aikana edelleen heikentynyt. Viljavuuspalvelun vuosia 2010–2015 koskevien viljavuusnäytteiden yhteenvedon mukaan liian vähän fosforia sisältävien peltojen määrä on kasvanut vuosikymmenen aikana 50 prosenttia. (MT 3.8.)

Peltojen fosforitason aleneminen yllätti Luonnonvarakeskuksen (Luke) vanhemman tutkijan Riitta Lemolan. Hänen mielestään tulos ei johdu liian tiukoista lannoiterajoista, vaan siitä, että viljelijät ovat lannoittaneet vähemmän kuin ympäristökorvauksen ehtojen mukaan olisi mahdollista. (MT 5.8.)

Peltojen heikentynyt fosforitilanne ei ole yllätys Yara Suomen kehityspäällikölle Minna Toivakalle. Vuosi sitten kesällä otetuissa kasvustonäytteissä oli lievää tai vakaavaa fosforin puutetta yli puolessa tutkituista nurminäytteistä ja lähes yhtä monessa ohranäytteessä. (MT 25.11.)

Fosforin puute näkyy etenkin karjatiloilla ja nurmirehun koostumuksessa. Nurmien satotasot ovat laskeneet samaa tahtia peltojen fosforitilanteen kanssa. Toivakan mukaan viime kesän säilörehusadosta vain kymmenesosa sisälsi riittävästi fosforia eläinten tarpeisiin.

Toivakan mielestä peltojen fosforiluokan pitäisi olla vähintään tyydyttävä, mutta näin on vain vajaassa puolessa pelloista.

Maataloutta ravinnepäästöistä syyllistävien puheenvuorojen perusteella voisi päätellä, että kaikkia Suomen peltoja on ylilannoitettu vuosikymmeniä. Näin ei tutkimustenkaan mukaan ole, vaan suurimmassa osassa pelloista ravinteista on edelleen pulaa.

Ravinteiden huuhtoutumiseen ja siihen, miten kasvit pystyvät hyödyntämään maassa olevia ravinteita, vaikuttavat muutkin asiat kuin yksittäinen ravinnetaso. Yksi tärkeimmistä kehittämisen kohteista ovat viljelymenetelmät.

Helsingin yliopiston maatalouden ympäristöteknologian professorin Laura Alakukun mukaan viljelymenetelmien kehittämisessä pitää ympäristövaikutusten lisäksi ottaa huomioon muun muassa, miten se vaikuttaa tilan talouteen, sadon laatuun, kasvinsuojeluun tai maaperään (MT 29.1.).

Jokainen viljelijä tietää, ettei laadukas tuote synny tyhjästä. Ryöstöviljelyllä on lyhyet jäljet. Olisi toivottavaa, että tämä ymmärrettäisiin myös kaupan ja elintarviketeollisuuden piirissä.