Maaseudun Tulevaisuus
Pääkirjoitus

Lisää metsäoppia Brysselin päättäjille

Pääkirjoitus 20.03.2017

Oman oksan sahaaminen ei ole viisasta.

Keskustelu Euroopan unionin ilmastopolitiikasta tiivistyy kevään aikana. Pariisin ilmastokokouksessa sovittujen päästörajojen täytäntöönpanoon liittyvät komission esitykset tulevat Euroopan parlamentin käsittelyyn.

Parlamentin päätösten jälkeen alkavat parlamentin, komission ja jäsenmaiden väliset neuvottelut. Näissä neuvotteluissa eri esityksistä sorvataan kompromissi, joka on lopullinen päätös.

Suomella on paljon pelissä. Kuka päättää metsiemme hoidosta? Jos emme onnistu vakuuttamaan EU:n toimielimiä ja muita jäsenmaita metsiemme hyvästä hoidosta ja kyvystä sitoa hiiltä, putoaa biotalousstrategialta pohja.

Euroopan komission viime vuonna tekemä esitys maankäyttöä ja sen muutoksia sekä metsäsektoria koskevasta lulucf-säännöstöstä on parhaillaan valiokuntakäsittelyssä parlamentissa. Komission puun käytön kestävyyskriteerit sisältävä direktiiviesitys on etenemässä valiokuntiin.

Suomen kannalta lulucf-säännöissä on kysymys siitä, ovatko metsämme hiilinielu vai hiilidioksidin päästölähde. Komission tekemässä laskentasääntöesityksessä ei oteta lainkaan huomioon metsien hyvän hoidon vaikutusta hiilidioksidin sidontaan.

Komission esityksen perusteella Luonnonvarakeskuksessa tehtyjen laskelmien mukaan Suomen metsät olisivat hiilinielun sijaan päästölähde.

Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) sanoi viime viikolla Euroopan parlamentissa, että laskentasäännöt ovat olennainen asia. Tiilikainen muistutti, että Suomen metsät kasvavat enemmän kuin niitä hakataan. Ne ovat hiilinielu, vaikka laskelmissa kasvun hyötyjä ei oteta huomioon. (MT 17.3.)

Tiilikainen oli Euroopan parlamentissa selventämässä Suomen metsäkantoja. Vastaanotto oli Tiilikaisen mielestä vaihtelevaa. Ministerin mukaan kaikki kuitenkin myöntävät, että Suomen metsät ovat todellisuudessa hiilinielu.

Europarlamentaarikko Nils Torvaldsin (r.) mielestä ymmärrys Suomen metsiä kohtaan on ohutta. Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok.) on Torvaldsin kanssa samaa mieltä, ettei Brysselissä tunneta Suomen metsiä. Sarvamaan mukaan metsiä koskevat ilmastotavoitteet on yritetty sovittaa järjettömästi samalla kaavalla kaikille alueille ja kaikkiin toimintatapoihin.

Komission esitys uusiutuvan energian kestävyysdirektiiviksi sallii puun käyttämisen energiaksi. Torvalds muistuttaa, päätökset lulufc:stä vaikuttavat myös uusiutuvan energian direktiivin käsittelyyn. Jos lulufc menee huonosti, menee myös uusiutuvan energian direktiivi Torvaldsin mukaan huonosti.

On selvä, että nyt on kiire viedä tietoa Suomen metsistä EU:n päättäjille. Vielä tärkeämpää on, millaista tietoa viedään. Tällä hetkellä ei näytä hyvältä, koska Brysseliin lähtee Suomesta hyvin ristiriitaisia viestejä.

Ympäristöjärjestöt ja jotkut poliitikot ovat arvostelleet hakkuiden lisäämistä. Nyt myös joukko suomalaisia tutkijoita on allekirjoittanut julkilausuman, jossa he tuomitsevat Suomen metsänkäyttösuunnitelmat harhaoppisina. Heidän mielestään hakkuiden ja puunkäytön lisääminen heikentää luonnon monimuotoisuutta ja kiihdyttää ilmastonmuutosta.

Muun muassa Luken professori Antti Asikainen on tutkijajoukon kanssa eri mieltä. Hän pitää raportin taustalla olevaa dataa hatarana. Asikaisen mukaan metsien hiilinielu on metsien inventointitietojen perusteella aiemmin luultua suurempi.

Vaikka Itä-Suomen yliopiston professori Heli Peltola ymmärtää tutkijajoukon huolen, jäävät hänen mielestään metsistä saadut sosiaaliset vaikutukset, kuten työpaikat, keskustelussa vähälle huomiolle.

Metsien kestävästä käytöstä käytävässä keskustelussa pitäisi muistaa, ettei oman oksan sahaaminen ole viisasta. Brysselin lisäksi metsä- ja biotalousoppia tarvitaan myös kotimaassa.