Pääkirjoitus

Maakuntien valta voi jäädä Helsinkiin

Pääkirjoitus 29.09.2017

Hallituksella ei ole varaa päätyä tuluskukkaroon.

Historiallisen suuri hallintouudistus etenee parhaillaan vauhdilla vallan kulisseissa – laajassa virkamies- ja työryhmävalmistelussa. Julkisuuteen siitä on tihkunut tietoja nihkeästi. Työryhmät eivät juuri tiedota työnsä etenemisestä.

Valmistelussa tehdään kuitenkin ratkaisevia linjauksia siitä, millä tavalla valtaa valtion keskushallinnon ja tulevien maakuntien välillä jaetaan. Samalla ratkaistaan, syntyykö Suomeen uusi maakuntahallinto, jossa maakuntien ihmiset pääsevät aidosti päättämään omista asioistaan.

Esitysluonnos maakuntauudistuksen toimeenpanosta ja siihen liittyvistä laeista oli kevään ja alkukesän laajalla kuulemiskierroksella. Se tuotti esityksiin yhteensä 253 lausuntoa.

Keskiviikkona julkistetun yhteenvedon perusteella huolta uudistuksessa herättävät eniten tuleva ympäristöhallinto sekä se, kuinka maakuntien suunnittelua, maankäyttöä ja elinkeinojen kehittämistä koskevat vastuut lakiin kirjataan. Kaikki ne ovat oleellisia kysymyksiä maakuntien aidon itsehallinnon kannalta.

Uudistuksessa nykyiset aluehallintovirastot ja elykeskukset lakkautetaan. Niiden työt ja vastuut jaetaan valtion keskushallinnon ja maakuntien kesken.

Jakoon liittyy huomattava määrä intohimoja. Vaikka valtiolla on jatkossakin tärkeä rooli maakunnissa, on keskushallinnolla taipumus tätä roolia estottomasti kasvattaa.

Ilman tiukkaa poliittista ohjausta on vaarana, että maakunnille kaavailtu valta kaapataan jo uudistuksen valmistelussa keskushallinnolle Helsinkiin.

Jo keväällä kävi ilmi, että keskushallinto haluaa tiukan otteen ympäristöasioista (MT 7.4.). Keskushallintojohtoiseen lupa- ja valvontavirastoon suunniteltiin omaa ”yleisen edun yksikköä”, joka tekisi muun muassa ympäristölupiin ja suojeluun liittyviä päätöksiä ja käsittelisi näitä koskevia valituksia.

Salainen valmistelu nosti maakunnissa pelon vallan keskittämisestä ja keskushallinnon uudesta ”koppalakkivirastosta”. Pelko ei aivan aiheeton lienekään.

Kesän kuluessa valvontavirasto sai myös uuden nimen: Luova. Kun maakuntauudistukselle otettiin keväällä jatkoaika vuoteen 2020, ainakin osa Luova-valmistelijoista katsoi, että keskushallinto voi perustaa virastonsa aiotusti jo 2019.

Monet asiaa tuntevat ovat varoittaneet, ettei Luova voi aloittaa toimintaansa ennen maakuntia. Siinä pitää myös maan hallituksen pysyä, mikäli se haluaa välttää kaaoksen nykyisissä elykeskuksissa.

MT:n tietojen mukaan hallituksen piti julkistaa Lupa- ja valvontaviraston mallinsa aikatauluineen eilen torstaina. Ilmeisesti juuri aikataulukysymystä koskeva kiista siirtää kuitenkin ratkaisua.

Hallitus julkistanee esityksensä Lupa- ja valvontavirasto Luovasta lähiaikoina. Sitä sietää maakuntien kansanedustajien tarkastella kriittisesti ja pitäen tarkasti mielessä, ketä he valtiopäivillä edustavat.

Sekä Luova-hankkeen että itse maakuntauudistuksen valmistelussa roolia ovat ottaneet muutamat keskushallinnon vahvaa valtaa puolustavat virkamiehet. Vaikka valmistelu etenee poliittisessa ohjauksessa, poliitikot ovat toistaiseksi olleet asiassa varsin hiljaa.

Uudistuksen kannalta keskeiset ministerit hallituksessa ovat uudistusministeri Anu Vehviläinen, ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen ja elinkeinoministeri Mika Lintilä – kaikki keskustalaisia. Maakuntien itsehallinto puolestaan kuuluu keskustan ikiaikaisiin tavoitteisiin.

Ainekset huomattavan päätösvallan siirtämiseksi keskushallinnolta maakuntiin – lähemmäs kansalaisia – ovat nyt niin hyvät, ettei hallituksella ole varaa päätyä tuluskukkaroon.