Maaseudun Tulevaisuus
Pääkirjoitus

Tiedustelu tarvitsee oman digiloikkansa

Pääkirjoitus 21.04.2017

Suomen tiedustelu on muiden avun varassa.

Asiantuntijatyöryhmät luovuttivat keskiviikkona mietintönsä uusista tiedustelulaeista ministereille. Uutta lainsäädäntöä on valmisteltu pitkään sisä-, puolustus-, ja oikeusministeriössä.

Uuden tiedustelulainsäädännön tarvetta perustellaan muun muassa sillä, että Suomen lainsäädäntö on vanhentunut, ja olemme jääneet tiedustelussa jälkeen esimerkiksi muista Pohjoismaista.

Suojelupoliisin päällikön Antti Pelttarin mukaan Suomi on nykyisin tiedustelussa liikaa muiden avun varassa. Yhteistyön ansiosta Suomi saa tiedustelutietoja muun muassa Yhdysvaltojen verkkotiedusteluyksiköltä NSA:lta ja Ruotsista.

Sisäministeri Paula Risikko (kok.) on Pelttarin kanssa samaa mieltä, ettemme voi olla toisten valtioiden tuen varassa, vaan tieto tulee hankkia itse.

Uuden tiedustelulainsäädännön tarvetta lisää muun muassa terrorismin, hybridivaikuttamisen ja kyberhyökkäysten torjunta.

Suomen perinteinen ja perinteikäs radiosignaalitiedustelu on digitalisoituneessa maailmassa jäänyt ajastaan jälkeen. Sotien aikana Reino Hallaman johdolla luotu Suomen radiotiedustelu oli maailman huippua, mutta aikaisemmilla saavutuksista ei digitaalisessa maailmassa enää menesty.

Nykyisen lainsäädännön mukaan Suojelupoliisilla tai sotilastiedustelulla ei ole oikeutta hankkia tietoja Suomen kautta kulkevista tietoverkoista ja -kaapeleista, mutta naapurimaiden lainsäädäntö mahdollistaa Suomesta lähtevän ja Suomeen tulevan tietoliikenteen seurannan. Esimerkiksi pari vuotta sitten Suomen hallitus sai ulkomaisen tiedustelupalvelun kautta tiedon, että ulkoministeriön tietoverkkoon oli murtauduttu.

Suomi on tärkeä tietoverkkojen läpikulkumaa. Suomen kautta kulkevat tietoliikenneyhteydet Venäjälle, Viroon, Ruotsiin ja Saksaan.

Tiedusteluvaltuuksiin esitetyt muutokset aiheuttavat perustellusti huolta yksityisyyden suojasta. Lakien valmistelun yhteydessä tähän on kiinnitetty huomiota. Mietinnön mukaan Suomeen perustettaisiin tiedusteluvaliokunta ja tiedusteluvaltuutettu. Tiedusteluvaltuutetulla olisi laajat valtuudet ja mahdollisuus keskeyttää tiedustelu, jos sitä tehdään lainvastaisesti.

On myös tiedostettava, että ulkomaisilla tiedusteluorganisaatioilla on jo nyt mahdollisuus seurata myös suomalaisten verkkoliikennettä.

Yksityisyyden suoja on Suomessa vahva. Siihen puuttuminen pitää tehdä perustuslain säästämisjärjestyksessä.

Uuden tiedustelulainsäädännön merkitys koetaan hallituksessa niin tärkeäksi, että sitä koskeva lainsäädäntö halutaan eteenpäin jo tällä vaalikaudella. Hallituksella on varmasti perutellut syyt siihen, että lait halutaan säätää kiireellisinä.

Tämä tarkoittaa, että aikoinaan eduskunnalle annettavan lakiesityksen taakse olisi saatava viiden kuudesosan enemmistö. Eduskunnassa siis 33 kansanedustajaa pystyy estämään lain hyväksyminen kiireellisenä.

Tiedustelulainsäädännön muuttaminen ei onnistu hallituksen omin voimin, vaan muutokseen tarvitaan laaja tuki. Oppositiopuolueet suhtautuvat varauksellisesti lakiuudistuksen sisältöön ja aikatauluun.

SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman muistuttaa, että tiedustelulainsäädännön hyväksyminen edellyttää vahvaa luottamusta ja laajaa parlamentaarista yhteisymmärrystä tuekseen. Lindtmanin mielestä ensin pitää päästä yhteisymmärrykseen lain sisällöstä ja vasta sen jälkeen päätetään aikataulusta.

On selvä asia, että siviili- ja sotilastiedustelua koskeva lainsäädäntö pitää saada ajanmukaiselle tasolle. Se ei ole puoluepoliittinen eikä hallitus vastaan oppositio asia.

Kansallista turvallisuutta koskevilla asioilla ei pidä politikoida.

Aiheeseen liittyvät artikkelit