Pääkirjoitus

Väyläyhtiöön liittyy paljon selvitettävää

Pääkirjoitus 16.01.2017

Voivatko yksityistiet periä käyttömaksuja?

Liikenne- ja viestintäministeriö esittelee ensi torstaina mallin siitä, miten Suomen väyläverkkoa hallinnoidaan tulevaisuudessa. Valtion teiden, rautateiden ja vesiväylien omistus on tarkoitus siirtää valtion kokonaan omistamaan väyläyhtiöön.

Kuten monen muunkin hallituksen suuren rakenneuudistuksen kanssa, väyläyhtiön perustamista leimaa kiire. Uuden yhtiön pitäisi aloittaa toimintansa ensi vuoden alussa.

Yhtiöittämistä perustellaan sillä, että nykyisellä valtion budjettiin perustuvalla rahoitusmallilla ei pystyä huolehtimaan väylien kunnosta. Ne ovat budjetissa samalla viivalla kaikkien muiden tärkeiden rahoituskohteiden kanssa.

Yhtiöittämistä tarvitaan, jotta väyläinvestointien rahoittajiksi saataisiin tulevaisuudessa muun muassa EU, Euroopan investointipankki ja Pohjoismaiden investointipankki. Väylien rahoitukseen voitaisiin siis käyttää yhtiön ottamaa lainaa.

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin (kesk.) mukaan väylien korjausvelka on tällä hetkellä noin 2,5 miljardia euroa, ja korjausvelka kasvaa sata miljoonaa euroa vuodessa. Bernerin mielestä tulevaisuudessa väylien korjauksiin käytettävät varat voisivat jopa kolminkertaistua nykyisestä. (KL 9.1.)

Tarkoituksena on myös muuttaa muun muassa nykyiset auto- ja polttoaineverotukset ainakin osittain käyttömaksuksi, joka perustuisi kilometreihin tai aikaan. Maksun suuruuteen vaikuttaisi muun muassa auton päästöt.

Väyläyhtiön tarkoituksena ei ole itse myydä teiden käyttöoikeuksia väylien käyttäjille, vaan yhtiö myy oikeudet yksityisille yhtiöille. Autoilijaa laskuttaisivat tien käytöstä esimerkiksi vakuutusyhtiöt, teleoperaattorit ja autokauppiaat. Nämä myisivät palvelujaan autoilijoille, ja tulouttaisivat osan rahoista väyläyhtiölle. Kilpailun säilymiseen ja hintojen kurissa pitämiseen puututtaisiin tarvittaessa lainsäädännöllä.

Berner on vakuuttanut, että käyttömaksuilla korvataan nykyisiä veroja ja maksuja eikä lisätä maksurasitusta.

Bernerin ajama uudistus ei ole uusi idea. Nokian entisen pääjohtajan Jorma Ollilan johtama työryhmä esitti vuonna 2013 satelliittipaikannukseen perustuvien tienkäyttömaksujen käyttöönottamista. Liikenne- ja viestintäministeri Anne Kyllönen (vas.) pohti Ollilan työryhmän esitystä, mutta hänen seuraajansa Paula Risikko (kok.) hautasi hankkeen.

Bernerin esitystä on arvosteltu eniten seurantajärjestelmästä, jonka katsotaan heikentävän tietosuojaa. Myös yhtiöittäminen herättää kysymyksiä.

Etlan toimitusjohtajan Vesa Vihriälän mielestä liikenneomaisuus olisi turvallisempaa pitää valtion hallussa. Vihriälän toivoo, että väyläyhtiön mahdolliseen yksityistämiseen liittyvät riskit punnittaisiin tarkasti. Liikenneverkosta muodostuisi niin sanottuja luonnollisia monopoleja. Vihriälän mielestä on parempi, että monopoli on julkinen kuin yksityinen. (MTV.fi)

Väyläverkon yhtiöittäminen voi olla rahoituksen saatavuuden kannalta perusteltua, mutta muuten hankkeeseen liittyy paljon selvitettäviä asioita.

Valtaosa Suomen teistä on yksityisten tai kuntien omistamia. Miten niiden rahoitus hoidetaan tulevaisuudessa? Voivatko nekin ryhtyä perimään omistamistaan teistä käyttömaksuja?

Ovatko maksut kaupungeissa ja maaseudulla samanlaisia? Miten erotellaan tarpeellinen ja vähemmän tarpeellinen autoilu?

Nykyisin liikenteeltä kerätään huomattavasti enemmän veroja ja maksuja kuin väylien rakentamiseen ja kunnostamisen käytetään. Nämä muuhun käyttöön menevät rahat kerättäisiin todennäköisesti edelleen ja lisäksi tulisivat uusien investointien ja palveluntarjoajien rahoitus. Ilmaiseksi kukaan ei tienkäyttömaksuja kerää.

On hyvin todennäköistä, että uudistuksen läpiviemiseen meneillään oleva vaalikausi on liian lyhyt.

Aiheeseen liittyvät artikkelit