Pääkirjoitus

Vienti elvyttäisi ruokamarkkinoita

Pääkirjoitus 17.07.2017

Vientiponnistelut menevät hukkaan, ellei ole mitä viedä.

Ruokamarkkinat ovat olleet EU-maissa sekaisin Euroopan unionin ja Venäjän pakotepolitiikan alkamisesta lähtien. Ruuan viennin katkettua Venäjälle ylimääräiselle ruualle on etsitty lähes epätoivoisesti uusia markkinoita.

Halvat ruokaerät aiheuttivat tuottajahintojen romahtamisen muun muassa Suomessa. Nyt vientikanavat Euroopasta – myös Suomesta – Kaukoitään ovat vahvistuneet, ja myös tuottajahinnoissa on nähtävissä pientä nousua.

Suomeen asti hintojen nousu ei ole ainakaan vielä laajemmin heijastunut. Maidon ja erityisesti voin vahva kysyntä ovat kuitenkin kääntäneet maidon tuottajahinnan varovaiseen nousuun myös meillä.

Muualla Euroopassa tuottajahinnan nousu on ollut kuitenkin huomattavasti nopeampaa. Esimerkiksi maidontuotantoaan kasvattaneessa Hollannissa maidon tuottajahinta on noussut Suomen ohi. (MT 14.7.)

Maaseudun Tulevaisuuden haastattelemat meijerijohtajat uskovat, että maidon kysyntä Euroopassa jatkuu vahvana. Tuottajahintojen kommentoinnissa johtajat ovat varovaisia. Esimerkiksi Juustoportin toimitusjohtajan Timo Keski-Kasarin mukaan kilpailulainsäädäntö estää niistä puhumisen. Menekkiä maidolle Keski-Kasarin mukaan kuitenkin on.

Muihin maataloustuotteisiin maidon orastavan myönteinen tuottajahinnan kehitys ei ole tarttunut.

Tämän päivän lehdessä olevan tuoreimman, viikkoa 26 koskevan, hintavertailun mukaan sianlihan markkinahinta on Suomessa reippaasti alle vertailumaiden hintojen. Saksassa sata kiloa sianlihaa maksoi 186 euroa, Ruotsissa 176 euroa, Tanskassa 164 euroa ja Suomessa 155 euroa.

Porsaan markkinahinnoissa erot olivat suhteellisesti vieläkin suuremmat. Ruotsissa 20-kiloisen porsaan markkinahinta oli yli 70 euroa ja Suomessa alle 40 euroa.

Sonninlihassa Ruotsi on aivan omaa luokkaansa. Ruotsissa sonninlihasta maksettiin tuottajalle 423 euroa sadalta kilolta, kun hinta muissa vertailumaissa oli noin 340 euroa.

Yhtään parempi tilanne ei ole leipävehnässä ja rehuohrassa, joissa Suomi pitää perää. Suomessa viljojen hinnat eivät ole reagoineet muualla tapahtuviin muutoksiin.

Maailmalla viljojen hinnat ovat nousussa, koska isoilla tuotantoalueilla Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa kärsitään kuivuudesta. Kuumuus koettelee myös Etelä-Eurooppaa.

Suomalaiset ovat olleet muiden eurooppalaisten tavoin aktiivisesti etsimässä uusia vientimarkkinoita erityisesti Kaukoidästä. Tuloksia on toki tullut, mutta vientimäärät ovat edelleen varsin pieniä.

Ponnisteluja ruuan viennin lisäämiseksi pitää kuitenkin jatkaa. Pari viikkoa sitten raporttinsa jättäneen ruokaketjun selvitysmiehen Ilkka Mäkelän mielestä vientiin panostaminen parantaisi koko toimialan kannattavuutta. Erityisesti jalostettujen tuotteiden vienti parantaisi yritysten ja maatilojen kilpailukykyä.

Ongelmana Mäkelä näkee vientiosaamisen puutteen. Samaan ongelmaan kiinnittää huomiota yli 20 vuotta elintarvikeviennin parissa työskennellyt, Etelä-Koreassa asuva Ari Virtanen. Tässä lehdessä (s.9) olevassa Yliö-kirjoituksessaan Virtanen toteaa, että suomalaisilla on maailman korkealaatuisin maatalous, maailman puhtain vesi ja ilma, mutta myynnissä ja markkinoinnissa on parantamisen varaa.

Vaikka Suomen maine Itä-Aasiassa ei voisi Virtasen mukaan olla paljoa parempi, viestittäminen edellyttää resursseja ja markkinointia kohdemassa.

Suomalaisen ruuan vientiponnistelut ovat koko ruokaketjun kannalta erittäin tärkeitä. Samaan aikaan on huolehdittava kotimaisen alkutuotannon elinvoimasta ja edellytyksistä.

Onnistuneetkin vientiponnistelut valuvat täysin hukkaan, jos Suomesta ei tulevaisuudessa tuoteta ruokaa edes omiksi tarpeiksi.

Aiheeseen liittyvät artikkelit