Maaseudun Tulevaisuus
Vieraskolumnit

Vauvauutisia eduskunnasta

Pekka Ervasti
Vieraskolumnit 11.10.2017

Julkisuusnarkkarina elämä tuntuu apealta, jos ei pääse vähintään kerran viikossa lööpille tai telkkariin.

Hjallis Harkimo (kok.) kitisee kuin pikkuvauva. Onkohan sillä post-political-syndrooma?

Se iskee etenkin niin sanottuihin julkkiskansanedustajiin suunnilleen ensimmäisen vaalikauden puolivälissä. Julkisuuden hunajapurkissa vuosikymmeniä lillunut edustaja on tottunut julkkisjournalismin myötäsukaiseen silittelyyn ja pettyy eduskunnan raskaussoutuiseen demokratiamyllyyn. Ihmelasta ei sijoitetakaan eturiviin, namupaikat menevät tyhmemmille vain siksi, että he ovat olleet puolueessa pitempään kuin tulokasedustaja.

Se ottaa pattiin.

Julkkisedustaja ei istunnossa viihdy, eikä siellä juuri suutaan avaa. Hän on tottunut operoimaan omien luottokanaviensa kautta suoraan julkisuuteen. Niinpä Hjalliskin nillittää YouTube-videollaan, että hän ei tiedä, mikä on kokoomuksen filosofia.

Toisaalta hän valittaa myös, että politiikassa on liikaa politikointia ja filosofiaa – siis ideologiaa.

Päätä nyt Hjallis, kummin se on. On liikaa ideologiaa tai ei ole.

Kun aikaisemmin on tottunut saamaan asioita sormia napsauttamalla, demokratian kitka tuntuu ärsyttävältä. Omia loistavia ideoita ei ostetakaan oikopäätä, vaan asioita joutuu vääntämään rautalangasta dorkille puoluetovereille, kilpailevien puolueiden jästipäistä puhumattakaan.

Julkisuusnarkkarina elämä tuntuu apealta, jos ei pääse vähintään kerran viikossa lööpille tai telkkariin. Kun on istunut viikkotolkulla paatipunkassa keskellä valtamerta, sen pitäisi meritoida luonnostaan framille.

Kun läpimurto politiikassa jää keskentekoiseksi, on paras palata siihen, mitä osaa parhaiten eli julkisuuspeliin. Pinkki neule päälle ja kotisohvalle antamaan ihmissuhdehaastattelua. Tai samaan paatipunkkaan takaisin ja lauma julkkiksia sekä kameraryhmä mukaan ja taas Atlantin yli. Kumma jos ei näytöt riitä!

Ennen vanhaan eduskunnassa oli joka vaalikaudella pari niin sanottua kylähullua – yleensä Tampereen suunnalta. Manselainen äänestäjä halusi demonstroida huumorintajuaan valitsemalla Helsinkiin herrojen harmiksi mahdollisimman hassun kansanedustajan. Sommoro, Veltto!

Sitä mukaa kun julkisuushakuisuus ja viihdejournalismi ovat lisääntyneet, on eduskuntaan myös noussut enemmän hömppäjulkisuudessa marinoituneita kotikadunhanneksia. Tanja Karpela oli yksi ensimmäisistä. Hän porhalsikin suoraan ministeriksi ja tulevan presidentin kihlatuksi. Poliittiset uroteot jäivät ohuiksi, mutta lööppipinosta tuli paksu.

Valitan, Hjallis, politiikka on enimmäkseen tylsää puurtamista ja kannukset pitää siellä ansaita pitkän kaavan mukaan. Tsemppiä!

Aiheeseen liittyvät artikkelit