Vieraskolumnit

Voinko mallintaa miten oikein teen?

Antti Iho
Vieraskolumnit 12.12.2017

Antti Iho: Tieteilijöiden säikähtäminen on ympäristöriski.

Sananlaskujen kirjan 30. luvun 33. jakeessa sanotaan: Jos väännät nenää, tulee verta; jos lietsot vihaa, tulee sota. Tämä on moraalinen ohjenuora. Jätä viha lietsomatta, niin teet oikein; lietso vihaa, niin teet väärin.

Vastaava moraalinen ohje ympäristönsuojeluun voisi kuulua: eläkää maapallolla ja vaalikaa sen tarjoamia luonnonvaroja. Varjele luontoa, niin teet oikein; tuhoa sitä, niin teet väärin.

Haluamme tehdä moraalisesti oikeita valintoja yhä yksityiskohtaisemmissa asioissa, koska välitämme paineen alla olevasta ympäristöstämme. Mitä minun tulisi syödä lounaalla, jotta tekisin oikein? Valitsenko oliivi- vai rypsiöljyn?

Valintojen vaikutuksia ympäristöön voi arvioida erilaisilla laskennallisilla malleilla. Näen yksityiskohtaisiin moraalisiin kysymyksiin vastaamisessa mallien avulla kaksi ympäristöriskiä.

Ensinnäkin ihmisen tahtoa suojella ympäristöä ei saisi sotkea laskentoon. Mallit kun ovat epätarkkoja. Esimerkiksi Yhdysvaltain geologian tutkimuskeskuksen mukaan pohjoisen Meksikonlahden fosforikuormituksesta 12 prosenttia tulee pistemäisistä lähteistä. Yhdysvaltojen ympäristönsuojeluvirasto arvioi osuudeksi 34 prosenttia. Isolla valuma-alueella pienet erot oletuksissa ravinteiden pidättymisestä kertautuvat.

Jos pidämme lukua 34 prosenttia samanarvoisena moraalisena kappaleena kuin ympäristön yleistä suojelutahtoa, mitä tapahtuu, kun USGS ilmoittaa että 12 prosenttia? Kaikki on ollut harhaa, saako sikailla? Ei. Ympäristöä pitää suojella. Siinä ei ole mitään epätarkkaa tai epävarmaa.

Toinen ympäristöriski on tieteilijöiden säikähtäminen. Tiede on ensisijaisesti oikean menetelmän etsimistä ja kehittämistä. Yksikäsitteisiä lukuja käyttäen tieteilijät vastaavat vastahakoisesti. Kun aihe on vielä arvolatautunut, kuten rehevöitymisen torjunta tai ilmastonmuutos, ihmiset suhtautuvat lukuihin intohimoisesti.

Jos tutkijayhteisö käy ennakoimaan ja varomaan, mitä jonkin luvun julkaisemisesta seuraa, kehitys lakkaa. Malleja on kuitenkin kehitettävä yhä tarkemmiksi. Kaikkien ympäristöpoliittisten päätösten taustalle tarvitaan paras saatavilla oleva arvio vaikutuksista.

Yhteinen rahankäyttö tulee punnita mallien avulla, vaikka ne olisivatkin epätäydellisiä.

Yksityisen ihmisen yksittäisiä valintoja en kuitenkaan alistaisi oikean ja väärän algoritmeille. Nojaisin maalaisjärkeen, jonka taustalla vaikuttaa tahto tehdä ympäristölle hyvää. Maalaisjärki osaa etsiä ja soveltaa muuttuvaa tietoa tehokkaasti. Oppi oikeasta ja väärästä muuttuu vain uskonpuhdistusten kautta.

Kirjoittaja on Luken erikoistutkija.

Aiheeseen liittyvät artikkelit