Vieraskolumnit

Loppiaisen aattona

Minna Kettunen kirjailija
Vieraskolumnit 07.01.2018

Elämä on enimmäkseen arkea, ja siitä kannattaa tykätä.

Ennen joulua useissa lehdissä on juttuja jouluihmisistä. He rakastavat koristelua ja korttien kirjoittamista hyvissä ajoin, lahjojen ja ruokien huolellista valmistelua sekä joululaulujen ja -valojen tuomaa ihanaa tunnelmaa.

Nyt ollaan jo loppiaisessa. Toivottavasti en siis pilaa kenenkään juhlamieltä kertomalla, että en kuulu edellä mainittuun ihmisryhmään.

Joulun sanoma on minulle kyllä tärkeä elämän voima, mutta en kaipaa sen ympärille kovinkaan paljon tunnelmointia tai koristeita. Toki perheelle pitää juhla laittaa, ja toivon, että lapsille jää jouluista hyviä muistoja. Siinä sitä onkin jo tekemistä – mutta useilla perheenäideillä vielä paljon enemmän kuin itselläni.

Haikeista ja pateettisista joulu­lauluista en tykkää ollenkaan, sillä en ymmärrä, mitä tekemistä varpusella ja kerttusella (Sylvialla) on joulun sanoman kanssa. Toisaalta en innostu ratkihilpeästä Nisse-­polkastakaan enkä ole vaatinut poikiamme pitämään tonttu­lakkeja.

Eniten pidän virsikirjan adventti- ja jouluvirsistä. Nykyinen suosikkini on virsi 26, Oi armon lähde autuas. Pelimanni Vilhelm Anttilan kolmijakoinen sävelmä soi riemukkaassa duurissa kuin enkelien iloinen tanssi Jeesus-lapsen seimen ympärillä.

Loppiaisena tunnen huojennusta, kun kuusi kannetaan ulos ja pienet koristeet puretaan. Nyt selvittiin taas yhdestä joulusta. Saatiin ottaa vastaan uusi vuosi, Anno Domini eli Herran vuosi, uusi armon vuosi. Kiitos siitä.

Arkiset härkäviikot alkavat, ja niistä minä pidän. Elämähän on enimmäkseen arkea, ja siitä kannattaa tykätä. Jos elää vain juhla-aikojen ja lomien odotuksessa, paljon jää elämättä.

Sitä paitsi päivät pitenevät, pienin askelin mutta kuitenkin. Siihen liittyy merkillinen voima, valon lisääntyminen. Pohjoisen ihmisen mieli lienee rakennettu niin, että valon määrä on tiiviissä yhteydessä toiveikkuuteen ja elämänhalun kokemukseen.

Vaikka tiedossa olisi mitä, lempeästi pitenevä päivä kuiskaa: Jospa se siitä. Asioilla on tapana järjestyä.

Vakaumuksellisella kolumnipaikalla vuorottelevat seurakuntapastori Salla Autere, vankilapastori Miika Hynninen, piispa Kaarlo Kalliala, kirjailija Minna Kettunen ja lähetystyöntekijä Anni Takko.

Aiheeseen liittyvät artikkelit