Maaseudun Tulevaisuus
Vieraskolumnit

Kotitalous osto- ja myyntiliikkeenä

Eeva Alho
Vieraskolumnit 31.01.2017

Eeva Alho: Rajat perinteisten, uutta myyvien kauppojen ja kierrätystavaroiden kaupan välillä alkavat häilyä.

Tuli vietettyä viime vuosi vauvaa hoitaen kotona ja toimittua samalla osto- ja myyntiliikkeenä. Nimittäin myin tai annoin vauvanvaatteita ja -tarvikkeita eteenpäin sitä mukaa, kun ne jäivät tarpeettomiksi, ja joitakin tavaroita hankin käytettynä asuinalueen kierrätysryhmistä. Vaunulenkillä saattoi tehdä samalla bisnestä.

Aloin pohtia tavaran kiertokulkua kodista toiseen. Se alkoi muovisesta kylpytuesta. Ostin sellaisen käytettynä viidellä eurolla, myin sen muutaman kuukauden päästä eteenpäin samalla hinnalla ja voisin arvata, että sen ostanut henkilö myy sen eteenpäin viidellä eurolla, ja niin edelleen.

Tavara, jonka käyttöaika on suhteellisen lyhyt ja joka ei kulu käytössä, voi palvella monessa perheessä. Esineen elinkaari voi olla kierrätettynä hyvinkin pitkä.

Sama pätee moniin kodin käyttötavaroihin, joita tarvitsee harvakseltaan. Vuokrauspalveluja tarjoavien yritysten myötä tavaroiden ostamiselle on syntynyt vaihtoehtoja, mutta käytettyjen tavaroiden, elektroniikan ja uudempana ilmiönä myös vaatteiden ympärille on syntynyt uudenlaista liike­toimintaa viime vuosina.

Kuluttajien vaatimusten ja tottumusten muuttuessa ei enää puhuta mistään nappikaupasta, vaan yhdestä kiertotalouden isosta virrasta, joka on pois uusien tuotteiden valmistamisesta ja kaupasta.

Taantumassa kotitaloudet voivat säästää rahaa valitsemalla uuden sijasta käytetyn. Kuluttajien väliseen kauppaan on kehitetty erilaisia alustoja.

Tutkimuksissa maailmalla on havaittu, että esineiden käyttöiän pidentyminen tavaroiden kiertäessä kuluttajalta toiselle vähentää merkit­tävissä määrin perin­teisten kauppojen myyntituloja.

Paitsi kirppistelemällä kotitaloudet voivat nykyään harrastaa kierrätystä monissa kaupoissa. Kuluttajatutkimuksissa on havaittu, että entistä harvempi ostaa käytettyjä tavaroita ja yhä useampi päätyy lahjoittamaan tavaroita uudelleen­käyttöön. Muotikauppa on lähtenyt laajalti mukaan tekstiilien ja materiaalien kierrätykseen vapaaehtoisen tuottajavastuun nimissä.

Käytettyjä vaatteita vastaanottamalla vaatemerkit kantavat vastuuta tekstiilien kaatopaikkakuorman vähentämisestä mutta myös rakentavat brändiä ja asiakassuhdetta ympäristötietoiseen kuluttajaan.

Upcycling, jossa yritys käyttää kuituja luovasti uusien tuotteiden valmistukseen omassa tuotannossa, on erinomainen keino käyttää raaka-aineita uudestaan.

Osa kerätyistä vaatteista etenee vaatelajittelusta sellaisenaan avustusjärjestöjen kautta tarvitseville, kuten humanitääristen kriisien keskellä eläville, jolloin kuluttaja voi kokea tekevänsä hyvää kaappinsa siivoamalla.

Rajat perinteisten uutta myyvien kauppojen ja kierrätystavaroiden kaupan välillä alkavat häilyä. Kierrätysliiketoiminnan lentoonlähdössä on ratkaisevaa, miten helppoa kuluttajan on päästä tavarasta eroon.

Materiaalien uusiokäytön ympärille syntynyt liiketoiminta menestyy, jos se onnistuu helpottamaan arkea. Pitkien vaunulenkkien jäätyä taakse osto- ja myyntiliikkeeni etsii uutta jatkoa.

Aiheeseen liittyvät artikkelit