Vieraskolumnit

Kyllä sinä kelpaat!

Miika Hynninen
Vieraskolumnit 12.02.2017

Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, syntiin langennut ja armahdettu.

Vankilan kivimuurien katveessa kohtaan kaikkein kurjimmassa asemassa olevia ihmisiä. Heidän kertomuksiaan kuunnellessani en voi välttyä pohtimasta, mitkä ovat olennaisimmat tekijät moni­ongelmaisten vyyhtien taustalla.

Rikosseuraamuslaitos tarjoaa tuomituille moni­naista tukea tavoitteenaan kuntouttaa yhteisiin sääntöihin ja järjestykseen sopeutumattomat yksilöt yhteiskuntakelpoisiksi. Karkeasti kertoen kuntoutuksen kohteita on kaksi: päihteet ja väkivalta. Näihin kahteen pääongelmaan tarjotaan eriasteisia toimintaohjelmia.

Pappina koetan katsella vangittua ihmistä kokonaisvaltaisesti siitä lähtökulmasta, jonka edustamani viitekehyksen, kristinuskon, elämänkatsomuksellinen materiaali minulle tarjoaa. Sen mukaan ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, syntiin langennut ja armahdettu. Luotuna jokainen on ihme ja tasa-arvoinen luojansa edessä. Koetan nähdä tuon Jumalan kuvan jokaisessa vankilan käytävillä kohtaamassani kanssakulkijassa. Tästä kulmasta katseltuna vastaanotollani viipyvä vanki näyttäytyy jonain muuna kuin päihde- tai väkivaltaongelmana, jonka ratkaiseminen määrittää hänen elämänsä suunnan.

Mistä sitten etsiä ratkaisua ongelmiin, joiden syyt ovat syvällä ihmisyyden ytimessä?

Yhteiskunnan sääntöjen rikkomisen oletetaan olevan tietoinen valinta, josta yksilö itse vastaa. Elämämme alkuvaiheessa vastuu sijaitsee kuitenkin itsemme ulkopuolella. Vankilassa varhaisen vaille jäämisen kierrettä toistetaan monessa polvessa.

Nähdyksi ja hyväksytyksi tulemisen tarve on koko olemusta koskeva kokemus, jonka puutteella on tuhoisat seuraukset. Hyväksyvän vastavuoroisuuden puutteesta syntyvä häpeän tunne, vailla vastavoimaansa rakastavaa katsetta, on kehittymättömälle mielelle musertava, koko elämän suunnan kääntävä kokemus, joka ruokkii itseään. Käsittelemätön häpeä huutaa väkivallan ja riippuvuuksien taustalla tuhoisaa tuomiovirttään. Vankila vie viimeisenkin omanarvontunteen.

Kristinuskon kertomuksessa armon idea on lääke häpeän voittamiseksi. Tätä lääkettä ei voi antaa liikaa. Kaikkien kasvattajien keinoista tärkein on tehdä armo eläväksi hyväksyvän vastavuoroisuuden synnyttämisellä. Hyvä lukijani, sinä kelpaat kyllä!

Aiheeseen liittyvät artikkelit