Vieraskolumnit

Tanssia taustanauhan tahdissa

Simo Ralli
Vieraskolumnit 14.09.2017

Simo Ralli: Kauanko yleisö jaksaa katsoa ihmisiä jotka heiluvat taustanauhan tahdissa, laulavat osia biiseistä?

Elonkerjuu-yhtye on jälleen aktivoitunut ja ollaan täällä meikäläisen markilla salaa treenailtu uuden laulaja-viulisti Osku Ketolan kanssa. Ollahan poikien kanssa vietetty morsiusaikaa valkoisten haaveiden verhoamana, helmassa ripaus sinistä, uudesta unelmoiden, vanhoihin keskittyen.

Gömmelin hirsinurkat ovat narahdelleet innostuksesta ja kiinnostuksesta, mitäs nyt tapahtuu?

Jäimme tauolle syksyllä 2015. Täytyy sanoa, että musiikkirintamalla on tapahtunut äärettömän suuri muutos taukomme aikana. Toki muutos alkoi jo ennen musiikkijoutilaaksi lähtöä.

Viimeisenä keikkakesänä ennen taukoa oli hauskaa huomata vanhan ja uuden kulttuurin kohtaaminen. Me tulimme esiintymispaikalle isoolla telibussilla jossa oli 25 kuutiota tavaratilaa, se oli pakattuna lattiasta kattoon äänentoisto-, soitto- ja valokalustoa.

Viiden hengen orkesterimme lisäksi meillä oli palkattuna teknikoita parhaimmillaan neljä. Valomies, miksaaja, monitorimiksaaja ja bussikuski ”talonmies”.

Kun tällä paketilla pamahdimme festivaaleille, oli aina niukasti tilaa, liian paljon tekemistä ja vähän aikaa. Kiitos ammattitaitoisille teknikoille, kaikesta huolimatta olimme aikataulussa, soitto kuului ja bändi näytti valoineen hyvälle. Tunti soittoa, neljä tuntia laitteiden roudaamista, kasaamista ja testaamista.

Meidän jälkeen esiintyi nykyaikainen, fiksu ja ketterä ”orkesteri”.

Varttia ennen esiintymistä kaartaa hybridiprius lavan taakse. Autosta kömpii kolme tyyppiä. Räppääjä, hokemien tuplaaja ja tietokoneen enterin painaja eli DJ.

He ojentavat tietokoneen festivaalin henkilökunnalle, ­jotka liittävät bittimasiinan äänentoistoon. Homma valmis! Pikkuusen rypäleitä ja vihersmootieta nassuun ja heilumaan lavalle. Tunti ”soittoa”, tietokone kainaloon, esiintyjät sähköbensarattaille ja kotio. Vau!

Näin se homma pitääs tehdä. Tämän päivän esiintyjistä ei tule edes päästöjä. Me jätimme jokaiselle keikkapaikalle öljylammikon.

Kieltämättä ihmettelen, kuinka kauan tämä buumi kestää? Kauanko yleisö jaksaa katsoa ihmisiä jotka heiluvat taustanauhan tahdissa, laulavat osia biiseistä, vaan varmuudeksi kertosäkeet tulevat kuitenkin kovaa ja oikein, juuri kuin levyltä.

Ei se esiintyjien vika ole, että ovat fiksuja. Musiikki tehdään tietokoneella, miksi sitä ei esitettäisi samalla tavalla? Biisien tekijät ovat äärimmäisen musikaalisia ja hyviä, tietokone ei musiikkia tee, aina on joku sitä käyttämässä.

Luulen kuitenkin, ettei esiintymiset voi tällaisiksi jäädä. Tämä räpättävä, regahtava, danssattava koneen tahdissa heiluminen alkaa ehkä hiipumaan siinä vaiheessa, kun Paula Koivuniemi ja Katri Helena tekevät konemusaa ja yhteisen Maria Magdalenat -kiertueen. Siihen asti nauttikaamme ykkösten ja nollien tarjoamasta täydellisestä biitistä, laulusta ja soittoharmoniasta.

Palatkaamme epätäydellisyyteen. Huomenna treenataan taas. Millähän päällä miehistö on? Toimiikohan kitarapedaalini tällä kertaa, löytyykö soinnuissa oikea oksankohta?

Olemme monta kertaa todenneet, että olemme soittajina keskinkertaisia, jääneet taidoiltamme siihen, mitä teininä opimme. Yhdessä, ja vain yhdessä saamme aikaiseksi jotakin: nelikon kemia, ajatukset, fiilikset pitää toimia juuri sillä hetkellä omalla tavallaan yhteen, silloin syntyy jotakin maagista – uutta musiikkia.

Niitä inhimillisiä vahinkoja täällä innokkaana odottelen.

Aiheeseen liittyvät artikkelit