Maaseudun Tulevaisuus
Rakentaminen

"Hengittävyys" on epäselvää markkinapuhetta – rakennusfysiikan professori ei käyttäisi sanaa lainkaan

Rakentaminen 01.12.2016

Sisäilman kosteuspuskuriksi ei tarvita puutaloa - siihen riittävät kirjat, tekstiilit ja kalusteet, sanoo rakennusfysiikan professori Juha Vinha.


Pekka Fali
Massiivipuinen rakennus voi olla monesta syystä miellyttävä. Päivittäiseen kosteuden tasaamiseen pinnan takaisella rakenteella ei kuitenkaan ole vaikutusta. Kuva on Pudasjärven hirsirakenteiselta koulukampukselta.
Massiivipuinen rakennus voi olla monesta syystä miellyttävä. Päivittäiseen kosteuden tasaamiseen pinnan takaisella rakenteella ei kuitenkaan ole vaikutusta. Kuva on Pudasjärven hirsirakenteiselta koulukampukselta.
Perinteisellä, yhdestä puusta tehdyllä hirrellä ja liimatulla lamellihirrellä ei ole juurikaan eroa kosteusteknisen toimivuuden kannalta. Liimakerros käyttäytyy puun lailla, tosin se läpäisee kosteutta puuta heikommin.
Perinteisellä, yhdestä puusta tehdyllä hirrellä ja liimatulla lamellihirrellä ei ole juurikaan eroa kosteusteknisen toimivuuden kannalta. Liimakerros käyttäytyy puun lailla, tosin se läpäisee kosteutta puuta heikommin.

Hengittävyydellä tarkoitetaan eri asioita eri tilanteissa, sanoo rakennusfysiikan professori Juha Vinha Tampereen teknillisestä yliopistosta.

”Sen vuoksi en käyttäisi termiä ollenkaan. Eri ihmiset käyttävät sanaa eri tavalla, esimerkiksi yritykset, jotka pyrkivät mainostamaan, että heidän ratkaisunsa ovat hengittäviä. Sanaa halutaan käyttää, koska se luo miellyttäviä mielleyhtymiä.”

Ehkä yleisin määritelmä hengittävyydelle on se, että mate­riaali sitoo kosteutta ja luovuttaa sitä takaisin sisäilmaan.

Tämän ilmiön aikaansaamiseksi päivittäisellä tasolla riittävät asunnon tavalliset, kosteutta sitovat materiaalit, kuten kirjat, tekstiilit tai kalusteet, Vinha korostaa.

”Sisäilman kosteusolosuhteiden tasaaminen saadaan aikaan myös pintaverhousmateriaalin avulla. Se, että pinta sitoo kosteutta ja luovuttaa sitä sisä­ilmaan, ei vaikuta vuorokausitasolla pinnan takana olevaan rakenteeseen.”

Siksi ei myöskään ole kosteusvaihtelun kannalta eroa, onko täyspuinen seinä perinteistä, yhdestä puusta tehtyä hirttä vai liimattua lamellihirttä. Vuorokautiset kosteusvaihtelut ulottuvat puussa enintään noin 1–2 millin syvyyteen.

Lamellihirsissä käytetyt liimatkin päästävät vesihöyryä lävitseen, tosin puuta hitaammin.

Hengittävyydellä voidaan tarkoittaa myös vuodenaikojen mukaista kosteusvaihtelu­kykyä: loppukesästä ja syksystä rakenne kostuu, talvella sisä­ilma kuivuu ja kosteutta siirtyy sisäilmaan. Vuoden aikana puurakenteen kosteus vaihtelee enintään noin viiden sentin syvyydellä.

Toisinaan hengittävyydellä tarkoitetaan ilman virtausta rakenteen läpi. Tätä ei kuitenkaan kannata tavoitella. Vaippa­rakenteen tulee olla ilmatiivis toimiak­seen lämpö- ja kosteusteknisesti moitteettomasti.

Hengittävyydellä voidaan tarkoittaa myös rakenteiden hiilidioksidin läpäisevyyttä.

Vinhan mukaan onkin tutkittu, että sisäilman hiilidioksidipitoisuus laskee jonkin verran, jos vaipparakenteet läpäisevät sitä. Ilmanvaihtoa ei kuitenkaan voi jättää tämän ominaisuuden varaan, eikä koko ilmiöllä ole sisä­ilman laadun kannalta suurta merkitystä, jos talossa on normaali ilmanvaihto.

”On muistettava, että ilmanvaihtoa tarvitaan myös muiden epäpuhtauksien poistamiseen”, Vinha korostaa.

Perinteisen rakentamisen vaalijat pitävät usein höyrynsulkua puutalon pilaavana ratkaisuna.

Höyrynsulun vaatimukselle on kuitenkin syynsä. Vesi­höyryä läpäiseviä kalvoja kuten ilmansulkupaperia voi käyttää, jos voidaan varmistaa, ettei sen takana oleva kerros pääse homehtumaan.

”Läpäisevämpään kalvoon ja puukuitueristeeseen perustuvan rakenteen todellinen toiminta on toisenlainen, kuin moni kuvittelee. Eristeen kosteuskapasiteetti ei takaa rakenteen luotettavaa toimintaa, mutta rakenteen kostuminen ei yleensä aiheuta ongelmia, koska eristeet sisältävät home­suoja-aineita.”

Tuntematonta on, kuinka hyvin homesuoja-aineet pysyvät eristeessä vuosikymmenestä toiseen.

Viitteitä on myös siitä, että jotkut mikrobit kehittyvät vastustuskykyisiksi suoja-aineille.

Vinha pitääkin parempana homevaurioiden korjaamista mekaanisesti rakenteita puhdistamalla kuin kemikaalien avulla.

Kosteus- ja sisäilmaongelmia voi aiheutua siitäkin, että sinänsä oikein tehty rakenne on vaurioitunut.

Kipsilevyn läpi porattu ruuvi voi tehdä reikiä höyryn­sulkuun.

”Toinen tärkeä asia ovat paine-erot sisä- ja ulkoilman välillä. Jos erot ovat pieniä, asialla ei ole suurta väliä. Mutta jos ilmanvaihto on säädetty puutteellisesti ja paine-ero on suuri, ylipaine puskee kosteutta rakenteisiin ja alipaine haitallisia aineita sisä­tiloihin.”

Toisinaan ongelmia aiheuttaa kostean betonin ja kemikaalien yhdistelmä.

On tärkeää, että betonilaatta kuivuu riittävästi, ennen kuin se päällystetään matolla. Uusien materiaalien kanssa on oltava erityisen tarkkana.

”Nykyiset mattoliimat ja pehmittimet reagoivat herkästi alhaisempiinkin kosteuksiin.”

Mitä rakentajan kannattaa sitten ajatella, jos hengittävyys on enimmäkseen markkina­puhetta?

Vinha suosittelee käyttämään täsmällisiä sanoja: rakenteiden kykyä sitoa ja luovuttaa kosteutta tai ilmatiiviyttä.

Aiheeseen liittyvät artikkelit