Ruoka

Jouluruokien historia on värikäs – herraskainen puuroriisi jyräsi kotimaisen ohran 1800-luvulla

Ruoka 22.12.2017

Piparkakuilla lääkittiin monia vaivoja.


Markku Vuorikari
Siirtomaatuotteet halpenivat 1880-luvulla höyrylaivojen yleistyttyä. Vauraimmissa talonpoikaistalouksissa alettiin keitellä sekahedelmäsoppaa.

Suomalainen joulupöytä on ähkyyn asti runsas. Sen antiin ovat vaikuttaneet aikojen saatossa niin herrasväki kuin talonpojatkin. Osa perinteistä on kekrijuhlien peruja.

Joulun herkut vaihtelevat niin paikkakunnittain kuin perheittäinkin. Osalla maksalaatikko kuuluu joulupöytään, kun taas joku korvaa kinkun kalkkunalla. Lipeäkala on toisen herkku ja toisen kauhistus.

Perinteisten jouluruokien historiaa on selvitellyt Ruokatieto Yhdistys.

Rosolli

Rosollin eli sallaatin valmistus on peräisin Lounais-Suomen säätyläispiireistä, joissa se tunnettiin jo 1700-luvulla.

1800-luvulla ruoka levisi pito­kokkien ja kotitalouskoulujen välityksellä kansan keskuuteen. Aluksi rosolliin käytettiin perunoita, hienonnettua sipulia ja suola­silakoita. Myöhemmin siihen laitettiin myös punajuurta, porkkanaa, suolakurkkua, omenaa, silliä, suolaa ja valkopippuria.

Kinkku

Kinkku kruunaa jouluaterian Pohjois­maissa. Nykyajan joulukinkun yhteyksiä vanhempiin perinteisiin ei tunneta. Ilmeisesti kinkku on kahden eri perinteen risteytys, sillä siinä yhdistyy herrasväen tapa syödä possua ja kansan tapa nauttia paistettua takajalkaa.

1800-luvulla Suomessa syötiin jouluna lihaa kuivattuna, savustettuna tai paistettuna. Liha oli joko nautaa, lammasta tai sikaa.

1800-luvulla possua ei olisi vielä riittänyt joka kotiin, sillä sikatalous oli varsin kehittymätöntä. Sianliha nousi johtoasemaan joulun pääruokana vasta 1900-luvulla. Vielä 1920- ja 1930-luvuilla monessa joulupöydässä saatettiin nauttia esimerkiksi paistettua lampaanlapaa.

Laatikot

Perinteisiin joulu­ruokiin kuuluvat peruna-, lanttu- ja porkkanalaatikot olivat uusia tulokkaita 1800-luvun lopun pitopöydässä. Vanhin ja tavallisin laatikkoruoka oli perunalaatikko.

Paistoastia selittänee, miksi laatikot yleistyivät kansan keskuudessa 1800-luvulla. Vielä 1700-luvulla pelti­laatikko olisi ollut satumaisen kallis paistoastia tavalliselle talonpojalle, mutta 1800-luvun teollisuus mahdollisti uudenlaisten tuotteiden ostamisen.

Kala

Lukuisten vesistöjen maassa kala on kuulunut olennaisesti ruokavalioon. Aluksi eväkkäitä varastoitiin kuivaamalla, mutta suolan yleistyessä 1700-luvulla kaloja alettiin säilöä suolaamalla. Suolakaloista joulu­pöytään on jäänyt ainoastaan silli.

Kuivatusta kuhasta tai hauesta valmistettava lipeäkala on vanhin jouluun kuuluvista ruuista. Se oli tärkeä katolisen ajan paasto­ruoka ja aattopäivän ruoka.

Hapattamista käytettiin kalan säilömiseen erityisesti maan pohjois- ja itäosissa 1800-luvun jälkipuoliskolle asti ja maan länsiosissa 1600-luvulle. Sisämaassa hapatettiin särkiä, ahvenia, lahnoja ja säyneitä, joita suolattiin hieman ja säilytettiin puuastiassa painon alla.

Nykyinen graavilohi (gravad lax) muistuttaa sanana haudatusta hapanlohesta.

Olut ja viina

Pohjoismaissa jouluoluen juonti on vanha perinne. Jo viikingit joivat joulua. Uskottiin myös, että jouluviinaryyppy siunaa sadon. Ryyppy tarjottiin jokaiselle, lapsillekin, ja viinaa ripoteltiin tuvan jouluoljille sekä hevosen heinille.

Glögi

Glögi on perinteinen joulun alusajan juoma, jota on nautittu Ruotsi-­Suomessa keskiajalta lähtien. Se on syntynyt aikoinaan siten, että laadultaan heikkoa viiniä maustettiin kanelilla, neilikalla, kardemummalla ja appelsiininkuorella. Lämmin glögi lohdutti kylmissä asumuksissa asuneita ihmisiä.

Glögiä on valmistettu jo Kustaa Vaasan hovissa 1500-luvulla. Tosin glögiksi juomaa alettiin kutsua Ruotsin­ kartanoissa vasta 1800-luvulla. 1960-luvulla glögi saavutti suosion myös tavallisten suomalaisten kodeissa.

Piparkakut

Alun perin ristiretkeläiset toivat piparkakkuja Eurooppaan idäntuliaisina. Niitä alettiin valmistaa yleisesti Saksassa 1300-luvulla.

Pippurilla maustettuja ja hunajalla makeutettuja mesileipiä valmistettiin erityisesti luostareissa. Niillä lääkittiin monia vaivoja.

1600-luvulla pipariperinne siirtyi Ruotsiin, josta se 1700-luvulla rantautui Suomeen. Vasta 1900-luvulla piparkakkuja alettiin valmistaa kotikeittiöissä.

Piparkakkutaloja alettiin rakentaa 1920-luvulla. Niiden esikuvana toimi Grimmin Hannu ja Kerttu -sadun piparkakkutalo.

Riisipuuro

Suomalainen perinteinen joulupuuro on kautta aikojen ollut kaura- tai ohra­ryynipuuro. 1800-luvulla Suomeen alettiin tuoda ulkomailta kallista riisiä, jota vain rikkaat pystyivät ostamaan. Eksoottista riisipuuroa pidettiin arvokkaampana kuin ohrapuuroa, mistä syystä riisipuuroa valmistettiin juhlaruuaksi. Riisipuuroa tarjotaan edelleen joulu­ruokana, vaikka siitä tulikin 1900-luvulla arkiruokaa.

Mantelin piilottaminen puuroon on peräisin keskiajan Englannista, missä ylhäisöllä oli loppiaisena tapana piilottaa papu ohrapuuron joukkoon.

Rusinasoppa ja hedelmät

Siirtomaatuotteet halpenivat 1880-luvun lopulla, kun höyrylaivojen yleistyminen pienensi kuljetuskustannuksia. Vaatimattomatkin taloudet saattoivat ostaa joulupöytään manteleita, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä ja rusinoita.

Tapa syödä jouluna rusina-, luumu- tai sekahedelmäkeittoa tuli vauraimpiin talonpoikaistalouksiin 1800-luvun lopulla.

Sekahedelmäkeitto yleistyi 1920- ja 1930-luvuilla kaikkien kansankerrosten joulupöytiin. Sotavuosina joulun jälkiruuat muuttuivat ankeammiksi, mutta riisipuuro ja sekahedelmäkeitto palasivat jälleen 1950-luvulla.

Pula-ajan lapset saivat pahimman ankeuden hellittäessä omenan tai appelsiinin, joka oli monille ikimuistoinen lahja.

Aiheeseen liittyvät artikkelit