Pillerit, koeputkiruoka vai hyönteiset? Tulevaisuuden ruoka voi olla vaikka palkuaispataa

Muhevaa palkuaispataa kannattaa tarjota turkkilaisen jugurtin, tuoreiden yrttien ja pekonin kanssa. Palkuainen on palkokasvista valmistettua valkuaista. Kuva: Jaana Kankaanpää

YK on ennustanut maailman väkiluvun kipuavan yhdeksään miljardiin vuoteen 2050 mennessä. Miten heidät kaikki ruokitaan?

Perinteisen maatalouden lisäksi ruokaa saatetaan tulevaisuudessa tuottaa laboratorioissa ja tehtaissa. Kenties yhä useampien kaupunkien kellareista kajastaa led-valo, kun kasveja ja hyönteisiä tuotetaan seinätkin hyödyntäen.

Viljelyinnovaatiot ja uudet viljelykasvit valtaavat alaa.

Ehkä geenimuunneltujen elintarvikkeiden kulutus arkipäiväistyy tulevaisuudessa, sillä kasvavan väestön tarpeisiin tarvitaan satoisia kasveja.

Myös erilaisia korvikkeita kehitetään.

Vuonna 2013 näki päivänvalon hampurilaispihvi, joka oli tehty laboratoriossa naudan kantasoluista. Hintaa pihvin valmistamiselle kertyi hulppeat parisataatuhatta puntaa, joten ihan heti ei koeputkipihvejä myydä kaupan kylmätiskistä.

Myös ruuan hyvään säilyvyyteen ja vähäiseen hävikkiin kiinnitetään huomiota. Esimerkiksi USA:n armeija on kehittänyt pitsan, joka säilyy kolme vuotta syömäkelpoisena.

Ajatus kaikki tarvittavat ravintoaineet sisältävästä ihmepilleristä on vanha. Se esiintyy lähinnä tieteiselokuvissa.

Uusien teknologioiden ja ruokainnovaatioiden määrä on kuitenkin kasvussa. On kehitetty esimerkiksi syötäviä pakkauksia ja erilaista keittiön älyteknologiaa. Ehkä mikroaaltouunin tilalle tulee 3D-tulostin.

Lämpimän ruuan korvaaminen napostelulla on yleistymässä. Markkinoille on viime vuosina tullut juotavia ateriankorvikkeita ja patukoita, joilla kiireiset ihmiset voivat tankata aterian. Ihmepilleriin on kuitenkin vielä matkaa.

Kenties tulevaisuudessa pystytään määrittämään täsmällisesti, mitä ravintoaineita ja kuinka paljon ihmiset tarvitsevat.

Ehkä DNA:n avulla voidaan suunnitella jokaiselle ihmiselle yksilöllisesti suunniteltu geenikarttaruokavalio, jossa olisi juuri oikeat ravintoaineet.

Uusia ruoka-aineita ja valkuaislähteitä etsitään kasveista, sienistä ja hyönteisistä.

Spirulina ja klorella tulivat superruokabuumin myötä tutuksi. Ne ovat yksisoluisia mikroleviä, jotka voivat kasvaa nopeasti vaatimattomissakin oloissa.

Makrolevät taas ovat monisoluisia. Esimerkiksi Japanissa suosittu merilevä kuuluu makroleviin.

Toinen hyvin pieni ruuantuottaja on punahomeiden sukuun kuuluva Fusarium venenatum -sieni, josta valmistetaan sieniproteiinia käymisprosessin avulla. Sen kauppanimi on Quorn. Se keksittiin 1960-luvulla Britanniassa lihan korvikkeeksi.

Myös palkokasvit muodostavat varteenotettavan kasviproteiinin lähteen.

Palkuaispata

2 dl kuoretonta käyttövalmista hernerouhetta

2 dl käyttövalmista härkäpapurouheseosta

2 rkl rypsiöljyä

2 porkkanaa

1 iso sipuli

3 valkosipulinkynttä

1 mieto punainen chili

noin 1 l vettä

1 tlk (400 g) tomaattimurskaa

70 g tomaattipyreetä

2 tl suolaa

1 tl sokeria

1 rkl viinietikkaa

1 tl rouhittua mustapippuria

Pinnalle

rapeaksi paistettua pekonia

turkkilaista jugurttia

tuoreita yrttejä

Laita hernerouhe ja härkäpapurouheseos likoamaan puoleen litraan vettä noin puoleksi tunniksi. Sillä aikaa kuori ja hienonna sipuli, porkkana ja valkosipulinkynnet. Hienonna myös chili siemenineen.

Kuullota sipuli ja porkkanat kattilan pohjalla. Lisää valkosipuli ja silputtu chili ja kuullota vielä hetki. Lisää rouheseos vesineen, tomaattimurska, tomaattipyree ja loppu vesi.

Kypsennä kannen alla miedolla lämmöllä noin 45 minuuttia. Sekoita välillä, sillä pata palaa herkästi pohjaan. Lisää lopuksi mausteet, viinietikka ja suolaa maun mukaan.

Tarjoa turkkilaisen jugurtin, rapean pekonin ja tuoreen yrttisilpun kanssa.