Ruoka

Ruokapulasta runsaudenpulaan: Näin Suomi söi viimeisen sadan vuoden aikana

Ruoka 30.10.2016

Ruuassa on siirrytty niukkuudesta yltäkylläisyyteen ja omavaraisuudesta kaupan asiakkaaksi.


Stiina Hovi
Perinteisillä ruuilla, kuten karjalanpiirakoilla ja lihapullilla, on vankka kannatus, mutta myös eksoottiset maut ja ruokainnovaatiot hiipivät lautasille. Parhaillaan käynnissä olevassa kansallisruokaäänestyksessä finalistien joukossa keikkuu myös pitsa. Olisiko siitä Suomelle kansallisruuaksi?

Sata vuotta sitten maaseudulla elettiin vahvasti omavaraistaloudessa. Nälkä kuitenkin kaihersi monen vatsan pohjalla, sillä maata vaivasi ruokapula. Ruokaa laitettiin kortille, ja kansalaisia neuvottiin lisäämään leipäänsä puolet petäjäistä.

Tilanne helpottui vuosikymmenen loppua kohden. Siitä viisastuneena 1920-luvulla haluttiin panna kotimainen tuotanto kuntoon.

Monet maanviljelys- ja neuvontajärjestöt sekä yhdistykset ohjeistivat hyötypuutarhan, ruuanlaiton ja säilönnän saloihin. Ruokaa valmistettiin pitkälti perinteisten maakuntaruokien pohjalta.

1930-luvun alun maailmanlaajuinen lama ulottui myös Suomeen, ja se tarkoitti monille köyhyyttä. Kun lamasta selvittiin, alkoi nousukausi, jolloin myös ruokaa oli runsaammin ja monipuolisemmin tarjolla.

Sota-aika toi tullessaan tiukat ajat ja säännöstelyn, mutta suoranaista nälkää ei nähty. Sota-aika selätettiin perunoilla, korvikkeilla ja kupongeilla.

Sen jälkeen luovutettujen alueiden evakot ihastuttivat muun Suomen itäisen ruokakulttuurin helmillä, kuten karjalanpiirakoilla. Valikoimat alkoivat piristyä pikkuhiljaa sodan jälkeen, kun säännöstely vapautui.

Sokerin kulutus lähti nousuun ja makea maistui muutenkin. Se tarjosi pakotien pula-ajan ankeudesta. Myös juusto, liha ja rasvat kelpasivat tuolloin suomalaisille, vaikka arjessa lautanen oli täytetty perin vaatimattomasti.

1970-luvulla paasattiin terveydestä, sillä lisääntynyt konttorityö ei kuluttanut kaloreita entiseen malliin.

Ruuan säilytyksen mullistanut jääkaappi jökötti jo lähes jokaisen keittiön nurkassa. Se kätevöitti ruokatalouden pyörittämistä, kun naiset astuivat kodin ulkopuoliseen työelämään sankkenevin joukoin.

1980-luvulle tultaessa tekniikka valtasi keittiön. Mikrosta, kahvinkeittimestä ja pakastimesta tuli osa joka kodin varustelua. Pitseriat ja pikaruokapaikat olivat kotoutuneet osaksi katukuvaa.

Kulutus oli railakasta vuosikymmenen loppua kohden, mutta 1990-luvun alun lama katkaisi siltä siivet. Kun kukkaronnyörit kiristyivät, kaivettiin taikinakulhot kaapeista ja leivottiin leipä itse.

Tilanne kuitenkin helpottui, ja vuosikymmentä leimaa einesten ja pakastepitsojen määrän kasvu ja monipuolistuminen. Einesten esiinmarssi jatkui uudelle vuosituhannelle.

Nykyään syömisen kenttä on pirstoutunut. Yksilölliset arvot ovat nousseet selvemmin esiin ruokavalinnoissa. Keskusteluihin ovat tulleet mukaan entistä vahvemmin ruuan ympäristövaikutukset, terveellisyys, alkuperä ja luomu-, lähi-, ja kasvisruoka.

Sadan vuoden takainen ruokapula on vaihtunut runsauden pulaan.

Aiheeseen liittyvät artikkelit