Maaseudun Tulevaisuus
Suomalainen Maaseutu

Isännäksi jalostusneuvojan työstä: "Vuodet vieraan leivissä olivat todella arvokas kokemus"

Suomalainen Maaseutu 21.05.2017

Marika ja Marko Revon lypsykarjatilalla eläinten olosuhteet ovat jatkuvan tarkkailun alla. Lähitulevaisuudessa erityishuomio kiinnittyy umpilehmien hyvinvoinnin kohottamiseen.


Anne Anttila

Maidontuotanto on agrologiksi kouluttautuneelle Marko Revolle myös elämäntapa. "Maajussin hommissa on oltava myös sydän mukana. Muuten ei pärjää."

Simon Ylikärpässä noin 90 lypsävän robottipihattoa luotsaavat Marika ja Marko Repo tunnustelevat tulevaisuuden tuulia varovaisen optimistisesti.

"Maamiehen on uskottava huomiseen, vaikka erityisesti sateiset kesät sekä maidon tuottajahinta ovat pistäneet luottamuksen koville. Mutta vastatuulista huolimatta paikoilleenkaan ei voi jäädä. On vain mietittävä keinot, joiden avulla vaikeistakin vuosista luovitaan eteenpäin. Esimerkiksi omalla tilalla investointeja on siirretty ja vain pakolliset toteutetaan. Näin ei voi jatkua kuitenkaan loputtomiin", Marko selvittää.

Revon isäntäparilla on kokemusta myös valoisimmista ajoista, sillä he ovat isännöineet Markon kotitilaa vuodesta 2002 lähtien. Ennen kotitilansa isännyyttä agrologiksi kouluttautunut Marko työskenteli parin vuoden ajan jalostusneuvojana.

"Vuodet vieraan töissä olivat todella arvokas kokemus. Neuvojan työssä opin tuntemaan tilat ja niiden ympärillä olevat ihmiset. Tästä on ollut paljon iloa matkan varrella."


Sukupolvenvaihdoksen jälkeen Revon tilalla oli 25 lypsävän parsinavetta. Vuonna 2008 tilalle rakennettiin lypsyasemalla varustettu pihatto ja samalla myös lypsävien määrää lisättiin. Entinen navetta saneerattiin nuorkarjalle. Isäntäparin mukaan tilaa on kehitetty määrätietoisesti, mutta samalla kuitenkin hyvin kustannustehokkain askelein.

"Muutokset, olipa ne sitten isoja tai pieniä, on pyritty tekemään hyvin harkiten. Esimerkiksi lypsyjärjestelmän vaihtaminen asemasta robottiin ei ollut hetken mielijohde. Tavoitteena oli kuitenkin lypsytyön keventäminen, joten yksinomaan jo omaa hyvinvointia ajatellen ratkaisu oli täysin oikea."

Ensimmäinen lypsyrobotti Revon tilalle asennettiin vuonna 2012 ja toinen vuotta myöhemmin.

"Kapasiteettia riittää vaikka karjamäärän lisäämiseen, mutta ainakin tässä vaiheessa maidontuotanto jatkuu 90 lypsävän voimin", isäntä kertoo.


Sen sijaan lähitulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu karjan hyvinvointiin keskittyminen.

"Eläinten olosuhteet ja niiden parantaminen ovat tällä hetkellä tämän tilan ykkösasia. Erityishuomio kiinnittyy ummessa oleviin lehmiin, joille olisi tarkoitus tehdä erillinen halli. Tätä kautta saisimme lisätilaa myös muille eläimille."

Revon tilan isäntä pitää ensiarvoisen tärkeänä, että eläinten hyvinvointiin liittyvä ketju on katkeamaton.

"Maidontuotannossa on kiinnitettävä huomioita niin tiloihin, ruokintaan, terveydenseurantaan kuin yleiseen laatuunkin. Tuotantoeläin on kasvatettava vasikasta lähtien suurella huolella. Varsinkin ummessa oloaika on lehmälle tärkeä, joten olosuhteiden täytyy olla viimeisen päälle kunnossa", Marko-isäntä tietää kertoa.


Myös ruokinnan suhteen Revon lypsykarjatilalla ollaan huolellisia.

"Avainasemassa on hyvä ja mahdollisimman tasalaatuinen tuorerehu. Kosteat kesät ovat tuoneet kuitenkin omat haasteensa. Esimerkiksi toissakesän sato meni pahoin piloille, joten korvaavan apereseptin eteen piti käyttää kaikki varastot ja vielä enemmän mielikuvitusta."

Vaikka taustalla on asiantuntijan laatima ruokintasuunnitelma, niin sen onnistuminen vaatii Markon mukaan nykyään myös entistä tarkempaa seurantaa.

"Lähtökohtana on, että ohrasta, rypsistä ja säilörehusta koostuva seos on yksinkertaisuudestaan huolimatta mahdollisimman korkealaatuinen ja myös helposti räätälöitävissä. Äkkinäisiä muutoksia sisältöön ei voi tehdä. Jos esimerkiksi säilörehu on muuttunut, muutokset täytyy tehdä varovaisesti. Sama toimintasääntö sopii periaatteessa koko karjanhoitoon."

Aiheeseen liittyvät artikkelit