Suomalainen Maaseutu

Pakurin viljely kiinnostaa

Uutiset 30.10.2014

Lehtipuissa luonnostaan esiintyvän pakurikäävän viljelyä kehitetään hankkeella. Tavoitteena on terveystuotteissa käytettävän pakurin laajamittainen tuotanto Suomessa.


Ilpo Paananen
Ilpo Paananen
Ilpo Paananen

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n ja Itä-Suomen yliopiston pakuriviljelmähanke kiinnostaa metsänomistajia. Lahottajasienten istutukset aloitettiin viime syksynä ensimmäistä kertaa Suomessa Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan lisäksi Torniojokilaaksossa ja Itä-Lapissa.
– Viime syksynä istutuksia harjoiteltiin viidellä tilalla ja jouduimme aloittamaan kehittelytyön aivan nollapisteestä, hanketyöntekijä Esa Laine kuvailee lähtötilannetta.
Laineen mukaan hankkeessa saavutettiin kevättalven aikana valtava edistyminen ja erivaiheiden kehitys jatkuu edelleen. Istuksia on jatkettu keväästä lähtien muun muassa Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa.
– Yli 150 tilaa tai yritystä on jo ilmoittanut kiinnostuksensa osallistua pakurinviljelykokeiluun.

Tarkistuksissa keväällä tehtyjen istutusten kasvuun lähtö näyttää lupaavalta. Laineen mukaan on mahdollista, että pakurisatoa päästään keräämään selvästi ennakkoon odotettua 10 vuotta aikaisemmin.
Itä-Suomen yliopiston tutkija Ari Pappinen kertoo, että vanhastaan Suomessakin tunnettu pakuri jäi unholaan pari sukupolvea sitten. Lahottajasieniin lukeutuvaa pakurikääpää esiintyy luontaisesti yleisimmin koivuissa ja pohjoisemmassa Suomessa.
– Luontaisesti sienen kasvu käynnistyy rungossa esimerkiksi pakkashalkeamasta tai pudonneen oksan reiästä. Pakuri on sienen ja puun tuottama kasvannainen, Pappinen kertoo.
Hän kertoo, että pakurin viljelyssä ollaan vasta aivan alkusijoilla ja edessä on koko tuotantoketjun rakentaminen. Viljelyn, keräyksen ja jalostuksen ohella pakurin laatu vaatii standardisoinnin.
– Ja tietysti tarvitaan markkinointia ja välittäjäporras pakurin toimittamiseen ostajille.
Markkinoita pakurille uskotaan löytyvän Kaukoidästä, Venäjältä ja myös Keski-Euroopasta. Siellä arvostettua pakuria käytetään yleisesti terveystuotteissa. Vaikka pakurikäävän hyödyntämistä on tutkittu pitkään Venäjällä ja Kiinassa, siitä on vähän tietoa saatavilla.

Polvijärveläisen metsätilallisen Erkki Pellin 24 vuotta sitten istutettuun koivikkoon Esa Laine teki ensimmäiset lahottajasienen istutukset kevätkesällä. Sieni istutetaan kohderunkoon viiteen eri kohtaan porattaviin reikiin asetettavilla puutapeilla viiden metrin korkeudesta metrin välein alaspäin.
– Uskon, että pakurin viljely on onnistuessaan hyvä vaihtoehto ja tuotoltaan hyvä, Pelli kertoo.
Tuoreen pakurin hinta vaihtelee alueittain ja myyntiajankohdittain 50:stä 100 euroon kilolta. Kuivattuna ja jatkojalostettuna hinta voi moninkertaistua. Yksi koivu voi tuottaa parhaimmillaan lähemmäs kymmenen kiloa pakuria.
– Jos hehtaarilla on tuhat pakuria tuottavaa puuta, siitä voi laskea millaisesta tuotosta on kyse, Pelli vertailee.
Laine kertoo, että pakuria voidaan istuttaa koivuihin joko järjestelmällisesti määräalue tai ripotellen. Pakuripuusta osa jää hyödynnettäväksi polttopuuna.
– Tarvitaan vielä käytännön tietoa ja kehitettävää riittää esimerkiksi istutustyön kustannusten saamiseksi järkeväksi. Nythän tämä on viljelijälle ilmaista, Laine kertoo.
Laine uskoo, että jatkossa pakurin kaltaiset Agroforesty -hankkeet yleistyvät ja avaavat muitakin uusia tuotantosuuntia.

Pakurikääpä
Kuuluu lahottajasieniin ja esiintyy vioittuneessa lehtipuussa ja tuottaa näkyvän tumman rosopintaisen pahkuran.
Leviää luontaisesti itiöiden välityksellä.
Käytetään kuivattuna teenä ja jauheena, Kiinassa pakurin käyttöä  on tutkittu syöpälääkkeenä.
Sisältää runsaasti antioksidantteja ja vahvistaa immuunipuolustusta.
Suomen terveystuotekauppiaiden liitto valitsi 2013 pakurin vuoden rohdoskasviksi.

TEKSTI JA KUVAT ILPO PAANANEN

Aiheeseen liittyvät artikkelit