Suomalainen Maaseutu

Pitkiä poikimavälejä ja laahaavia tuotoksia – piilevä ketoosi voi aiheuttaa maitotilalla runsaasti ongelmia

Suomalainen Maaseutu 07.09.2017

Piilevä ketoosi leikkaa salakavalasti maitotilan kannattavuutta.


Johanne Heinonen

Hiehojen kasvattaminen ikäryhmissä ja poikiminen ajoissa 
estää piilevään ketoosiin johtavaa kierrettä.

Eurooppalaisen tutkimuksen mukaan piilevää ketoosia esiintyy jopa 40 prosentilla lehmistä. 85 prosentilla tiloista siitä kärsii yli 25 prosenttia lehmistä. Kyseessä on metabolinen sairaus, jota vastaan on vaikea taistella ja jonka ennaltaehkäisy aloitetaan jo vasikasta.

Suomessa ei ole tehty aiheesta vastaavaa kattavaa tutkimusta, mutta se tiedetään, että kyseessä on merkittäviä tuotostappioita aiheuttava sairaus.

"Piilevästä ketoosista kärsivä lehmä lypsää päivässä 3–5 kiloa vähemmän kuin terve lehmä koko tuotantokautensa ajan, ja sillä on terveeseen lehmäkollegaansa verrattuna 2–15-kertainen riski sairastua muihin sairauksiin. Lisäksi sen hedelmällisyys heikkenee", eläinlääkäri Katri Moisala Emovetistä kertoo.

Piilevä ketoosi alkaa usein jo ennen poikimista negatiivisesta energiataseesta, jolloin lehmä alkaa hajottaa rasvavarastojaan energiaksi. Veren rasvapitoisuus nousee, mikä vähentää lehmän ruokahalua, ja pahentaa energiavajausta. Rasva kertyy maksaan ja ikään kuin tukkii sen. Piilevä ketoosi heikentää munasolujen laatua, haittaa immuunipuolustusta ja altistaa utaretulehduksille, jälkeisten jäämiselle, juoksutusmahan kiertymälle ja asetonitaudille.


Piilevän ketoosin esiintyminen ei korreloi kliinisen ketoosin kanssa. Vaikka karjassa ei tarvitsisi hoitaa näkyviä ketoositapauksia, voi piilevää ketoosia silti esiintyä.

"Piilevä ketoosi on tilaongelma, mutta yksittäisen eläimen merkittävin altistava tekijä on lihavuus", sanoo Moisala.

"Tyypillisesti ongelma alkaa jo siitä, että hiehojen tiinehtyminen viivästyy ja ne pääsevät lihomaan ennen poikimista. Ensikoilla ei välttämättä tule vielä suuria näkyviä ongelmia, mutta tiinehtyminen takkuaa, eikä maitotuotos nouse odotetusti. Poikimavälistä tulee pitkä ja loppulypsykaudella alle potentiaalinsa lypsävä lehmä lihoo lisää. Rasvamaksa tai ketoosi sinänsä eivät siirry seuraaville lypsykausille, mutta putoavan tuotoksen tuomaa lihomisen ja laihtumisen kierrettä on erittäin vaikea katkaista."

Lypsylehmän lihomista ja kuntoluokan vaihtelua kannattaa välttää kaikin keinoin. Lehmän kuntoluokan tulisi poikiessa olla 3,0, eikä se saisi kauden aikana muuttua kuin puoli luokkaa kumpaankaan suuntaan.

"Tärkeimmät teesit piilevän ketoosin ehkäisyssä liittyvät ruokinnan ja olosuhteiden sovittamisessa tuotosvaiheeseen. Vasikat pitää kasvattaa terveenä ja saada hiehot poikimaan ajoissa. Umpilehmät tulee pitää omassa ryhmässään ja omalla ruokinnallaan, jo sillä ehkäistään paljon poikimisen ajan ongelmia. Umpilehmien pitää saada syödä paljon ja koko ajan, jotta syöntikyky säilyy hyvänä, mutta ravinnon pitää olla riittävän kuitupitoista ja matalaenergistä. Lypsävän lehmän laihduttamiseen ei ole mitään hyvää vaihetta, joten tärkeintä on estää lihominen jo etukäteen."


Piilevän ketoosin esiintymistä omassa karjassa voi mitata kotikäyttöön tarkoitetuilla mittareilla. Veri- ja virtsanäytteet toimivat hyvin, maidon testaamiseen tarkoitetut jauheet eivät ole yhtä tarkkoja.

"Mikäli ketoaineet ovat koholla, voi osan laskevasta maitotuotoksesta saada takaisin antamalla lehmälle propyleeniglygolia viiden päivän ajan alkaen noin viidennestä päivästä poikimisen jälkeen. Maksa on siinä vaiheessa kuitenkin jo rasvoittunut, joten muilta piilevän ketoosin aiheuttamilta haitoilta hoito ei pelasta", Moisala huomauttaa.

"Ennaltaehkäisy on tärkeintä. Jos lehmä uhkaa lihoa loppulypsykaudesta, kannattaa se umpeuttaa ajoissa, ihanteellisesti jo, kun tuotos putoaa alle 25 kilon. Sen lisäksi, että loppulypsykauden lihavat matamit ovat riski itselleen, syövät ne navetan resursseja riskiryhmässä olevilta vastapoikineilta."

Aiheeseen liittyvät artikkelit