Suomalainen Maaseutu

Rehut kannattaa analysoida – myös kivennäiset ja hivenaineet

Suomalainen Maaseutu 16.09.2017

Ruokinta on lehmän hyvinvoinnin kulmakivi. Jopa kivennäisten väärä suhde voi sairastuttaa korkeatuottoisen lehmän. Viime vuosina karkearehujen kivennäistasot ovat analyysien mukaan laskeneet.


Valio Artturi
Säilörehun fosforipitoisuuksia vuosina 2002–2016. Lähde: Valio Artturi
Säilörehun fosforipitoisuuksia vuosina 2002–2016. Lähde: Valio Artturi
Johanna Heinonen

Ruokintasuunnitelma paperilla ei vielä takaa rehustuksen onnistumista, vaan navettaakin pitää tarkkailla kriittisesti. Pääsevätkö kaikki lehmät syömään ja onko niillä tarpeeksi aikaa syödä?

Ruokintasuunnitelma paperilla ei vielä takaa rehustuksen onnistumista, vaan navettaakin pitää tarkkailla kriittisesti. Pääsevätkö kaikki lehmät syömään ja onko niillä tarpeeksi aikaa syödä?

Lehmällä eri kivennäisten tai hivenaineiden piilevät puutteet voivat aiheuttaa juoksutusmahan kiertymiä, utaretulehduksia, halvauksia, jälkeisten jäämistä ja heikkoa hedelmällisyyttä. Ongelmat nivoutuvat toisiinsa, ja voivat olla haastavia selvittää.

"Käytössä olevat rehut kannattaa analysoida, myös kivennäiset ja hivenaineet", eläinlääkäri Sanni Kallio Lehmälääkäreiltä toteaa.

"Analyysien perusteella lasketaan ruokintasuunnitelma ja navetassa katsotaan pääsevätkö kaikki eläimet syömään sen, mitä on suunniteltu. Pelkkä ruokintasuunnitelma paperilla ei takaa oikean rehustuksen toteutumista."

Lehmien keskituotoksen nousu tekee niistä yhä herkempiä pienillekin ruokinnan häiriöille. Myös karjakoon kasvu tuottaa haasteita. Kun lehmät ovat pihatoissa ja niiden on itse käveltävä rehun luo, korostuvat mahdolliset ruokinnan esteet. Rajallinen ruokintatila, liukkaat lattiat ja ahtaus vaikeuttavat arempien lehmien syöntiä ja altistavat energiavajeelle sekä kivennäispuutoksille, vaikka ruokintasuunnitelman mukaan kivennäisten saanti olisikin hyvällä tasolla.

"Umpikauden väärät kivennäistasot ruokinnassa näkyvät lypsykaudella. Umpilehmien rehut kannattaa analysoida, ja suunnitella niiden rehustus ja kivennäisten saanti oikein", muistuttaa Kallio.

Fosforista on puhuttu paljon. Lehmien verinäytteiden tutkimisesta kivennäistasojen osalta on tullut eläinlääkinnässä rutiinia ja samaan aikaan nurmirehun fosforitasot ovat laskeneet, joskin valtakunnan tasolla maltillisesti. Tilakohtaisesti vaihtelut voivat olla isompia.

"Fosfori on nyt noussut pinnalle samalla tavoin kuin seleeni muutamia vuosia sitten. Aiheesta ei ole tutkimusta, joten olemme vain kokemuksen varassa. Joillakin tiloilla mystisiin ongelmiin ja halvauksiin on saattanut auttaa fosforin lisääminen ruokintaan, mutta ilman tutkimusta on vaikea sanoa, onko apu tullut fosforista vai jostain muusta. Rehustus on aina kokonaisvaltaista", Kallio muistuttaa.

"Tilannetta hämmentää se, että eläimen fosfaattitason tutkiminen verikokeella on epäluotettavaa. Fosfori on elimistössä solujen sisällä ja luustossa, veressä oleva määrä vaihtelee. Pelkästään fyysinen rasitus voi alentaa veren fosforiarvoa jopa 20 prosenttia. Samoin verinäytteen ottopaikka vaikuttaa, kaulasuonesta saa matalampia arvoja kuin häntäsuonesta", kertoo Kallio.

"Rehujen fosforimäärien analysointi on parempi keino tilanteen selvittämiseen kuin verikokeet."


Myös kivennäisten liiallinen saanti tai väärät suhteet eri kivennäisten välillä ovat lehmälle haitallisia. Lisäksi kivennäisaineet ovat kalliita, joten sekä liiallinen että liian vähäinen käyttö aiheuttavat tuotostappioita.

"Mikäli ongelmia on, niin summamutikassa ei kannata roiskia kivennäisiä lehmien eteen. Muutokset ruokinnassa tulee aina tehdä yhteistyössä terveydenhoitoeläinlääkärin ja ruokinnansuunnittelijan kanssa ja analyyseihin perustuen."


Valion laboratorion analysoimien rehunäytteiden mukaan nurmirehujen kivennäistasot ovat laskeneet viimeisen kolmen vuoden aikana kaikkien kivennäisaineiden osalta. Fosforissa pudotus on ollut 0,3 yksikköä, pitkällä aikavälillä enemmän. Luonnonvarakeskuksen johtava tutkija Perttu Virkajärvi neuvoo ottamaan rehuista kattavasti analyysejä, jotta omien rehujen tilanne tiedetään.

"Lyhyen aikavälin muutokset kivennäisaineissa johtuvat säästä. Sateinen ja kylmä kesä ja toisaalta hyvin kuiva kesä laskevat nurmen kivennäispitoisuuksia. Pitkän aikavälin muutokset taas johtuvat satotasojen noususta ja lannoittamisen samanaikaisesta vähenemisestä, mutta keskimääräiset arvot ovat vielä aivan hyvällä tasolla", Virkajärvi toteaa.

Aiheeseen liittyvät artikkelit