Maaseudun Tulevaisuus
Suomalainen Maaseutu

Seoskasvustolla rehusadot suuremmiksi

Suomalainen Maaseutu 27.01.2017

Ilmasta typpeä sitovien palkokasvien edut ovat kiistattomat ja moneen kertaan tutkitut. Kaikki mahdollinen typpi kannattaa ottaa suursäkin sijasta ilmasta – etenkin karja- ja luomutiloilla.


Markku Vuorikari
Etelä-Pohjanmaalla olisi mahdollista lisätä luomurehukasvien alaa välittömästi 3 000 hehtaarilla. Erityisesti tarvittaisiin yksivuotisia valkuaiskasviseosten viljelyä.
Etelä-Pohjanmaalla olisi mahdollista lisätä luomurehukasvien alaa välittömästi 3 000 hehtaarilla. Erityisesti tarvittaisiin yksivuotisia valkuaiskasviseosten viljelyä.
Markku Pulkkinen
Erkki Vihonen perään kuuluttaa Suomeen kokonaan uutta nurmenviljelykulttuuria. Meillä on liikaa timoteivaltaisia nurmia. Kasvilajivalikoiman pitäisi olla huomattavasti laajempi ja siinä mukana nykyistä enemmän palkokasveja. Monipuolinen seos lisää viljelyvarmuutta erilaissa sääoloissa.
Erkki Vihonen perään kuuluttaa Suomeen kokonaan uutta nurmenviljelykulttuuria. Meillä on liikaa timoteivaltaisia nurmia. Kasvilajivalikoiman pitäisi olla huomattavasti laajempi ja siinä mukana nykyistä enemmän palkokasveja. Monipuolinen seos lisää viljelyvarmuutta erilaissa sääoloissa.

ProAgria Etelä-Pohjanmaa on kerännyt käytännön kokemusta palkokasvien viljelystä luomutiloilla. Alueella viljellään paljon luomuseosviljaa. Luomurehujen tarve on edelleen kasvamaan päin.

"Tarvitsisimme heti 3 000 hehtaaria lisää luomurehukasveja Etelä-Pohjanmaalle. Erityisesti yksivuotisten valkuaiskasviseosten viljelyä kannattaisi lisätä. Niillä on typensidonnan lisäksi myös selkeä maan rakennetta parantava vaikutus", luomuasiantuntija Erkki Vihonen kannustaa.

"Valkuaiskasviseos varjostaa myös tehokkaasti rikkakasveja, antaa apiloille välivuoden ja tuo joustavuutta lannan käyttöön."

Yleisin maitotiloilla käytettävä yksivuotinen palkorehu on herne-kauraseos. Vihosen mielestä vehnä sopii yhtä hyvin herneen tukikasviksi, ja sikatiloilla ohra. Jopa ohra-kaura-vehnä-herneseos toimii hyvin.

"Sekakasvuston sato on yleensä parempi kuin puhtailla viljoilla. Parhaimmillaan satoa on saatu 5 000–6 000 kiloa hehtaarilta."

Vihonen pitää Karita-hernettä satovarmimpana lajikkeena, kun lähdetään kokeilemaan herneen viljelyä heikommilla lohkoille. Karita ei ole satoisin lajike ja hyvillä lohkoille kannattaa kylvää muitakin lajikkeita maalajivaatimus ja kasvuvyöhyke huomioiden.

Ihanteellinen hernelajike luomuviljelyssä on pitkä- ja lujavartinen, jolloin typensidontakyky ja kilpailukyky rikkakasveja vastaan on parempi. Rehuksi käyvät yhtä hyvin kelta- ja vihreäsiemeniset lajikkeet.

"Herneen kylvömäärää tulisi hyvää valkuaissatoa tavoiteltaessa nostaa nykyisestä 100–150 kilosta mieluumminkin 250 kiloon hehtaarilla. Sekaan kylvetään sata kiloa viljaa. Kalliimpi siemenkustannus maksaa itsensä takaisin parempana valkuaissatona."

Tuoreena korjattaville seosviljoille Vihonen suosittelee aluskasvia, joka pitää rikkakasvit kurissa. Kuivana puitavissa kasvustoissa aluskasvi saattaa hidastaa muun kasvuston kuivumista.

Herneseos voidaan korjata säilörehuksi, kokoviljasäilörehuksi tai puida ja kuivata. Lajikevalinta riippuu korjuutavasta. Jos sato puidaan, on kuivaaminen kylmäilmakuivurissa taloudellisin vaihtoehto. Kuivattua siemenseosta ei voi käyttää suoraan seuraavan kevään kylvössä, sillä seoksessa on liikaa viljan siementä.

Vihonen nosti joulukuussa Hämeenlinnassa järjestetyssä palkokasviseminaarissa esille myös mielenkiintoisen ruisvehnä-härkäpapuseosviljan. Sen sato on ollut lupauksia herättävä, jopa 10 000 kiloa hehtaarilta.

"Palkokasvi-viljaseoksen tukitaso silloin, kun kasvustossa on yli puolet valkuaiskasveja, on koko Suomessa valitettavan matala, mikä ei kannusta valkuaisomavaraisuuden lisäämiseen. Tuen tulisi kompensoida kalliimpaa palkokasvien kylvösiemenkulua", Vihonen linjaa.

A-ja B-tukialueilla palkokasvi-viljaseoskasvustolle saa pelkän viljan tuen ja C-alueella lisätuki on alle 50 euroa hehtaarilta. Vihonen ehdottaakin tuen nostamista koko maassa yli 50 euron, jotta sillä saataisiin peitettyä edes osittain siemenkustannuksia.

Myös tutkija Pentti Seuri Luonnonvarakeskuksesta kannustaa hyödyntämään syväjuurisia palkokasveja viljelykierrossa niin luomu- kuin tavanomaisillakin tiloilla.

"Palkokasvit pienentävät lannoitekustannuksia huomattavasti. Esimerkiksi puna-apila-heinäseosnurmi sitoo ilmasta noin 150 kiloa typpeä hehtaarille. Saman määrän typpeä sitoo 3 000 kilon härkäpapusato. Herne-viljaseoskasvuston typensidontakyky on noin 100 kiloa hehtaarilta", Seuri laskee.

– Palkokasveja ei kannata typpilannoittaa, sillä ne laiskistuvat ja käyttävät ensisijaisesti maassa olevaa typpeä.

Järkevintä Seurin mielestään on käyttää palkokasvisato ensisijaisesti eläinten rehuksi. Viherlannoituskäytössä typensitojabakteerien hankkimasta typestä häviää talven aikana jopa 30–60 prosenttia, kuten karjan lannastakin.

Seuri muistuttaa, että erityisesti herne ja härkäpapu hyötyvät hajakylvöstä.

Hajakylvöllä saadaan peltoala tehokkaammin hyötykasvin käyttöön ja kilpailemaan paremmin rikkakasveja vastaan. Herneen ja härkäpavun lehdet ovat vaaka-asennossa ja yksittäiset taimet ovat kookkaita esimerkiksi viljan oraisiin verrattuna. Kookkaille taimille tulee ahdasta perinteisessä rivikylvössä, mikä alentaa satoa.

Typpeä sitovien palkokasvien viljelyllä on myös rajoitteensa. Palkokasveja saisi tautien ja tuholaisten leviämisvaaran vuoksi olla tilan viljelykierrossa korkeintaan puolet pinta-alasta. Samaa palkokasvia voi viljellä samalla lohkolle korkeintaan kerran viidessä vuodessa.

Seurin havaintojen mukaan palkokasvin kylvösiemen ymppääminen typensitojabakteerilla kannattaa taloudellisesti, jos lohkolla ei ole aikaisemmin viljelty kyseistä kasvilajia. Kun ymppäyksen on kerran tehnyt, sitä ei tarvitse enää uusia, kun samalle lohkolle kylvetään myöhemmin samaa kasvilajia. Typensitojabakteerit säilyvät maassa vuosikausia.

Palkokasvien plussat ja miinukset

+ Sitovat ilmasta typpeä

+ Parantavat syvillä juurillaan maan rakennetta

+ Tuottavat runsaasti valkuaista

- Kilpailevat huonosti rikkakasvien kanssa

- Voivat kasvattaa tauti- ja tuholaisriskiä, jos viljellään liian usein samalla lohkolla

Aiheeseen liittyvät artikkelit