Maaseudun Tulevaisuus
Suomalainen Maaseutu

Seurakunta myi metsänsä suojeltavaksi

Suomalainen Maaseutu 27.01.2017

Kun yhteisöomistaja tekee metsäkauppaa, voi prosessi olla pitkä. Etenkin kun kyseessä on seurakunta, on päätöksentekoketju monipolvinen.


Kirsi Haapamatti
Isonkyrön seurakunnan metsäpalsta myytiin valtiolle maapohjineen. Metsossa on mahdollista myös määräaikainen suojelu, jolloin metsä vain vuokrataan. Kirkkoherra Artturi Kivineva kertoo, että suojelu ei herättänyt vastustusta seurakunnan päättävissä elimissä.

Kuukkeleita, metsoja, liito-oravia, erilaisia kääpiä, korpimaista maisemaa, rämettä. Ainakin näitä on Ilmajoen Kylkisalonnevalla Etelä-Pohjanmaalla sijaitsevalla Marjametsä-nimisellä metsäpalstalla. Niin saa olla jatkossakin, sillä metsä on rauhoitettu Metso-ohjelman mukaisesti. Reilun seitsemän hehtaarin palstan omistaa nyt valtio, kun Isokyrön seurakunta myi sen sille rauhoitettavaksi.

"Myös määräaikaista rauhoitusta eli palstan vuokraamista harkittiin, mutta lopulta päädyttiin myyntiin. Ehkä luopuminen oli helpompaa, kun metsä sijaitsee naapurikunnassa. Harva seurakuntalainen oli käynytkään metsässä", Isokyrön seurakunnan kirkkoherra Artturi Kivineva juttelee.

Maassamme seurakunnilla on melkoinen metsäomaisuus. Isokyrön seurakunnalla metsää on kolmisen sataa hehtaaria, mikä ei ole kovin paljoa, jos sitä vertaa esimerkiksi moneen itäsuomalaiseen seurakuntaan. Metsäomaisuutta usein realisoidaan, sillä kiinteistöjen korjausvelat rasittavat seurakuntien taloutta. Marjametsän myynnissä ei kuitenkaan suoraan ollut kyse rahasta.

"Voimassa olevaan seurakunnan metsäsuunnitelmaan oli jo useampi vuosi sitten kirjattu, että tuolla palstalla oli pienialaisia suojeltavia kohteita. Esimerkiksi tervalepikkoa. Suojelumielessä alan pitäisi kuitenkin olla yhtenäisempi. Sitten sain vinkin, josko alue kelpaisi Metso-ohjelmaan", sanoo.

Kivineva harrastaa luontokuvausta ja liikkuu metsissä aina kun ehtii. Seurakunnan metsän suojeluasia nytkähti liikkeelle jo vuonna 2014.

"Kävin metsässä luonnonsuojeluyhdistyksen edustajan kanssa. Hänen mukaansa metsä sopisi Metsoon. Oli myös ajatuksena, että menemme koko kirkkoneuvoston voimin metsään käymään, mutta retki ei koskaan toteutunut. Vein kuitenkin valokuvia metsästä neuvoston kokoukseen. Suojeluasia kiinnosti kaikkia."

"Tämä nimenomainen suojelukokonaisuus on arvokas ennen kaikkea kuukkelin elinpaikkana ja lisäksi tervaleppäkorpi on Etelä-Pohjanmaalla harvinainen luontotyyppi. Metsälajiston kannalta kaikki tällaiset vanhan metsän kohteet on arvokkaita saarekkeita tehokkaasti käsiteltyjen talousmetsien keskellä", Hannu Tuomisto Etelä-Pohjanmaan luonnonsuojeluyhdistyksestä sanoo.

Metsäretken ja asian kirkkoneuvostolle esittelyn jälkeen Metsäkeskuksen asiantuntija kävi tekemässä puustoarvion ja teki laskelmat elykeskusta varten. Elykeskuksen tarjous tuli tammikuussa 2016, saman vuoden elokuussa se hyväksyttiin.

"Myynnistä päätetään niin, että ensin asian käsittelee kirkkoneuvosto, sitten kirkkovaltuusto ja lopulta vielä kirkkohallitus. Kaksi ensimmäistä porrasta ovat siis paikallisia, kirkkohallitus osa evankelisluterilaisen kirkon keskushallintoa", Kivineva kertoo.

Isokyrön seurakunta, muiden seurakuntien mukana, harjoittaa metsissään normaalia metsätaloutta ja puukauppaa. Herättikö metsän suojelu, joka ei kenties Etelä-Pohjanmaalla ole suurinta huutoa, vastustusta?

"Ei oikeastaan yhtään, kirkkoherra sanoo. "Päättävissä elimissä on paljon jäseniä, jotka ovat metsänomistajia itsekin. Kun suojelutavoite oli kirjattu metsäsuunnitelmaankin, se varmasti vaikutti päätökseen paljon. Seurakunta omistaa alueella noin 90 hehtaaria metsää, ja loppuosa jää siis metsätalouden käyttöön. Ja saihan myynnistä nytkin rahaa, eli kyse ei ole omaisuuden lahjoittamisesta."

Suojelukorvaus on kunnille ja seurakunnille verotonta tuloa. Miten kirkonmies muutoin työssään kokee metsän ja luonnon? Millainen suhde eteläpohjalaisilla on metsään?

"Ilahduttavan paljon ihmisten kanssa tulee juttua luonnosta. Luontokokemukset ja tärkeät paikat ovat ihmisille merkittäviä. Aina on erilaisia ihmisiä, erilaisia intressejä luontoa kohtaan, mutta ehkä luontosuhde on muuttumassa koko ajan tärkeämmäksi. Näyttää siltä, että uudet sukupolvet arvostavat enemmän muunlaisia arvoja kuin tavaraa."

Aiheeseen liittyvät artikkelit