Suomalainen Maaseutu

Täysin palaneesta metsäkoneesta tuli isän ja pojan yhteinen projekti: Feeniks nousi tuhkasta

Suomalainen Maaseutu 09.05.2017

Punaisen Sampo-harvesterin tyyppinimi päättyy sanaan Feeniks. Nimelle on luonteva selitys, sillä kuten muinaisten tarinoiden lintu, myös metsäkone on noussut tuhkasta.


Ilkka Ruohonen
Sampo oli varsin murheellinen näky seistessään vakuutusyhtiön varikolla Turussa.
Sampo oli varsin murheellinen näky seistessään vakuutusyhtiön varikolla Turussa.
Jaakko Pirttikoski
Ilkka Ruohonen rakensi tulipalon tuhoaman metsäkoneen poikansa Mikan kanssa uudelleen. Sen verran Sampolle on kertynyt käyttötunteja, että tekijät ovat vakuuttuneet koneen kestävyydestä.
Ilkka Ruohonen rakensi tulipalon tuhoaman metsäkoneen poikansa Mikan kanssa uudelleen. Sen verran Sampolle on kertynyt käyttötunteja, että tekijät ovat vakuuttuneet koneen kestävyydestä.
Jaakko Pirttikoski
Metsäkoneen aivot ovat piilossa oikeanpuoleisen oven takana. Itselle tehdyssä koneessa ei ole oiottu mutkissa vaan kaikki piirilevyt ja kytkennät on suojattu rasvalla kosteutta ja hapettumista vastaan.
Metsäkoneen aivot ovat piilossa oikeanpuoleisen oven takana. Itselle tehdyssä koneessa ei ole oiottu mutkissa vaan kaikki piirilevyt ja kytkennät on suojattu rasvalla kosteutta ja hapettumista vastaan.
Ilkka Ruohonen
Kahden miehen kahden vuoden työn jälkeen harvesteri oli noussut tuhkasta.
Kahden miehen kahden vuoden työn jälkeen harvesteri oli noussut tuhkasta.

Kesällä 2009 metsäkone makasi täysin palaneena Turussa vakuutusyhtiön varikolla. Jälleenrakennustyöt Sastamalassa kestivät pari vuotta, joista viimeinen puoli vuotta töitä paiskittiin päätoimisesti.

Ilkka Ruohonen puntaroi pitkään syytä palaneen koneen hankintaan. Osasyy taisi olla itselle näyttämisen halussa, eikä koneen hankintahinta ollut kohtuuton. Ilkan lisäksi töitä oli tarjolla myös hänen pojalleen Mikalle. Konetta rakentaessa saisi kahdenkeskistä laatuaikaa. Projekti osoittautui suunniteltua suuremmaksi ja haastavammaksi eikä kiroilultakaan vältytty. Mika on kuvannut, että kone taisi olla isän lopputyö.

Oman työn osuus nousi koneessa suureksi. Ilkan mukaan ulkopuolista apua käytettiin vain metsäohjelman asennuksessa tietokoneelle sekä hytin ikkunalasien kiinnityksessä. Kaikki muu on omaa käsityötä.

Ilkka kertoo, että kone oli palanut hakkuuaukealla, joten puomin ja kouran piti olla kohtuullisessa kunnossa. Keskinivel, joka on rungon ainoa lämpökäsitelty osa, oli myös säilynyt ehjänä. Paljon muuta koneesta ei ollutkaan jäljellä. Mika hiekkapuhalsi ja maalasi rungon metalliosat, käytännössä kaikki muu piti uusia: sähköt, hydrauliikka, voimalinja sekä verhoilu.


Työhön ryhdyttiin sillä periaatteella, että koneesta tehdään alkuperäisen mallin mukainen. Kun konetta myöhemmin huolletaan, kaikki Sampon alkuperäiset osat sopivat paikoilleen. Ilkka kertoo, että vain pari hydrauliikkaletkua poikkeaa valmistajan mallista. Aluksi työkaluun piti tehdä vain muutamia parannuksia, mutta matkan varrella innostus karkasi käsistä.

Ensimmäisenä vaihtoon meni moottori. Kun aivan samanlaista voimanlähdettä ei ollut saatavilla, tilalle valikoitui alkuperäistä tehokkaampi, mutta samoihin kiinnikkeisiin sopiva lähes ajamaton traktorin moottori, joka ohjelmoitiin uudelleen metsäkonekäyttöä varten. Pienen harvennusharvesterin tehot nousivat lähes puolella 185 hevosvoimaan. Myös pumput vaihtuivat suurempitehoisiin.


Kun metsäkonetta oltiin talven lähestyessä ajamassa ensimmäistä kertaa ulos verstaalta, Mika huomasi ettei konetta voinut kääntää kunnolla. Hytin ja takarungon väli oli liian pieni, vaikka kaikkien mittojen piti olla millintarkasti oikein. Ilkka muistelee, että lopulta syy paikallistettiin tavallisen ja Pro-mallin pieneen eroon: Pron keskinivel on viisi senttiä pidempi. Juuri, kun melkein kaikki oli ollut valmiina, jouduttiin palaamaan monta askelta taaksepäin.

Sadattelun ja huonosti nukuttujen öiden jälkeen Ilkka kertoi soittaneensa tehtaalle Poriin ja kysyneensä, voiko hyttiä nostaa. Selvisi, että hytin paikka oli määräytynyt eurooppalaisten maanteiden maksimikorkeuksien mukaan, mutta teknisiä esteitä hytin nostolle ei ollut. Kymmensenttisillä korokepaloilla kone mahtui kääntymään ja samalla myös näkyvyys parani hieman.

Ruohoset olivat päättäneet, että koneen ohjaus toteutetaan täysin sähköisesti, muun muassa ajopolkimen vaijeri vaihtui sähköjohtoon. Kahvat ovat monipuolisemmat kuin vakiomallissa, mikä helpottaa työn tekoa pienissä kohteissa, kuten peltojen pientareita siistiessä. Konetta hankittiin alun perin tilan omien metsien hoitoon, mutta työmaita on riittänyt myös ulkopuolelta.


Ilkka antaa tunnustusta koneen valmistajalle hienosti sujuneesta yhteistyöstä. Omatoiminen koneenrakentaja on saanut hyviä neuvoja sekä tarvittavia osia. Pioneerityö huomattiin myös Porissa, sillä useat Ruohosten testaamat ratkaisut ovat löytäneet tiensä uudempiin tuotantomalleihin.

Ruohonen kehuu, että pienellä ja ketterällä koneella on miellyttävä tehdä töitä. Sampon kääntösäde on vain 3,5 metriä, jolloin sen saa taipumaan ahtaaseenkin paikkaan. Ja vaikka yhdeksäntonnista konetta ei ole tehty kaikkein suurimpien puiden kaatamiseen, Ruohonen kertoo yllättyneensä, minkä kokoisista puista se vielä selviää.

Aiheeseen liittyvät artikkelit