Maaseudun Tulevaisuus
Suomalainen Maaseutu

Tasapainoinen, suunniteltu ruokinta maitotilan peruspilari: antibiootteja ei tarvita, lompakkokin kiittää

Suomalainen Maaseutu 17.04.2017

Sjölundin maidontuotantotilalla karja saa lisäenergiaa melassilla makeutetusta viljasta sekä natriumtäydennystä merisuolasta.


Anne Anttila

Maatalousyhtymä Sjölundin kolmikko, Mirja, Martin ja Jan-Henrik ovat jakaneet tilan työt ja vastuun vuoden 2016 syksystä lähtien.

Kruunupyyläisellä lypsykarjatilalla eletään muutosten aikaa. Vuoden 2016 syksystä lähtien Sjölundin tilaa on pyöritetty kolmen ihmisen voimin, kun Mirja ja Jan-Henrik Sjölund saivat rinnalleen perheen pojan, Martinin.

"Maatalousyhtymä on sopiva välivaihe ennen lopullista sukupolvenvaihdosta. Kun työt, vastuu ja vapaus voidaan jakaa, niin kolmen koplana on mukavaa, mutta samalla myös turvallisinta toimia", Sjölundin isäntäperhe luonnehtii.

Kotitilansa osaisännyys sopii tässä vaiheessa myös 23-vuotiaalle Martinille.

"Lypsykarjatalous on tuotantomuotona niin laaja ja muutosherkkä, että onnistumisen edellytyksenä on myös hyvä ja ammattitaitoinen tukiverkosto. Vanhempieni rinnalla opin välttelemään kokemattomuuden mukana tuomia ansoja ja samalla saan hyvät lähtökohdat myös tulevaisuutta ajatellen", Martin kiittelee.

Mirja ja Jan-Henrik ovat luotsanneet isännän kotitilaa vuodesta 1986 lähtien. Tällöin perinteisessä parsinavetassa oli keskimäärin 15 lehmää ja paljon käsityötä.

Siinä vaiheessa, kun Martin ilmoitti kiinnostuksensa tilanpitoon, Sjölundit päättivät rakennuttaa uudet tuotantotilat. Samalla myös lypsylehmien määrää ryhdyttiin tietoisesti lisäämään.

Lypsyasemalla varustettu pihatto valmistui vuonna 2011 ja lypsävien määrä nousi reiluun kuuteenkymmeneen.

"Lypsyjärjestelmäksi valikoitui 2x8-paikkainen tandemasema. Investointina lypsyasema oli edullisempi kuin robotti, mutta aseman hankintaa tuki lisäksi se, että tätä kautta säilytämme parhaimman tuntuman myös karjaan", isäntäkolmikko selvittää.


Sjölundin tilalla tehtävien jako on muotoutunut luonnostaan. Lypsystä vastaavat pääsääntöisesti perheen miehet ja vasikoiden hoito jää Mirja-emännän vastuulle.

"Toki kaikki tekevät kaikkea, mutta tietynlainen työnjako selkeyttää kuitenkin päivärutiineja", Martin tietää kertoa.

Sjölundin lypsykarjatilaa kehitetään modernilla maaperällä, mutta perinteitä kunnioittaen. Tilalla käytetään muun muassa omaa sonnia, joka tuo vuositasolla lähemmäs 5 000 euron säästöt siemennyskuluissa.

"Lompakko kiittää myös toimivasta, yhdessä asiantuntijoiden kanssa laaditusta, ruokintasuunnitelmasta. Käytössämme on laadukkaaseen säilörehuun painottuva aperuokinta. Vaikka resepti vaatii rehun vaihtelevuuden takia jatkuvaa säätämistä, niin lopputuloksena on kuitenkin maistuva kokonaisuus", Jan-Henrik pohjustaa tyytyväisenä.

Sjölundin karjalle tarjottava apeseos poikkeaa siinä määrin totutusta, että joukkoon lisätään tarvittavien vitamiinien ja rehuhiivan lisäksi myös merisuolaa.

"Tasapainoisella ruualla on suora yhteys myös terveyteen. Esimerkiksi antibiootteja ei ole tarvinnut käyttää vuosiin. Utareterveyttä seurataan tarkkaan ja ongelmiin tartutaan välittömästi. Tähän mennessä tulehdukset on saatu kuriin perinteisellä linimentillä", Mirja kertoo.

Sjölundin tilalla ruokinnan onnistumisen mittarina pidetään myös karjan lantaa.

"Sonta paljastaa paljon. Esimerkiksi löysä lanta voi viestiä liiallisesta valkuaisrehun määrästä tai vähäisestä energian määrästä. Tällöin apeseokseen voidaan lisätä esimerkiksi ohraa", Jan-Erik tietää kertoa.

Sjölundin karjan energiatasoa pidetään yllä myös melassilla makeutetulla viljalla.

"Aikaisemmin heitimme viljan joukkoon suklaata. Konvehdit ja suklaalevyt tekivät tässäkin navetassa kauppansa, mutta valitettavasti tässä vaiheessa eläimille tarkoitettua suklaata ei ole saatavilla. Onneksi makea melassi ajaa saman asian."

Aiheeseen liittyvät artikkelit