Talous

Ilman kuituverkkoja tiedon valtateille tarvitaan pian ohituskaistoja

Talous 15.10.2017

Mobiiliverkot ovat kovilla, kun joka kodista löytyy jo monta nettiä käyttävää laitetta, toteaa laajakaista-asioiden erityislähettiläs Suvi Lindén.


Jaana Kankaanpää
Suvi Lindén pitää valokuidun lisäämistä välttämättömänä. Muutoin saatetaan joutua tilanteisiin, joissa kotien datankäyttöä joudutaan mobiiliverkoissa rajaamaan julkisten palveluiden tarpeiden hyväksi.

Yhteiskuntaa kehitetään nyt niin vauraissa kuin köyhemmissä maissa digitalisaation varaan. Kansainvälisen laajakaistakomisson erityislähettiläänä Suvi Lindén näkee, kuinka tärkeä rooli tietoverkoilla ja matkapuhelimilla on kehityksessä.

"90 prosenttia suomalaisista käyttää internettiä, mutta puolella maapallon väestä ei ole vielä sinne pääsyä", hän huomauttaa.

Suomessa monessa kodissa useampi laite käyttää mobiiliverkon kautta langatonta yhteyttä.

"Eteen tulee jossain vaiheessa keskustelu siitä, tarvitaanko ohituskaistoja. Ajatellaan, että Oulussa kirurgi ohjaa netin kautta potilaan leikkausta Kajaanissa ja toiset katselevat samaan aikaan Netflixiä. Kumpi sitä kaistaa tarvitsee enemmän?"

Valokuituverkko auttaa välttämään näitä verkon riittävyysongelmia. Tuleva matkapuhelinten 5G-verkko tarvitsee lisäksi ylipäätään toimiakseen enemmän kuituverkon tukipisteitä kuin nykyinen 4G.

Monessa syvän maaseudun kunnassa on valokuitu ja suurimpien kaupunkien keskustoista sitä löytyy moninkertaisin kaapelein. Lähiöissä ja kaupunkiseutujen läheisissä taajamissa sadattuhannet taloudet ovat kuitenkin sitä ilman.

"Olen kuullut useita kertomuksia, että vaikka olisi tarjonnut operaattoreille mitä rahaa vain, kukaan ei halua rakentaa", Suvi Lindén kummeksuu.

"Nyt ollaan sen äärellä, että pitää arvioida uudelleen, millä alueilla tarve kuidulle on suurin. Mobiili ei ole aina riittävä ratkaisu."

Hän toimi viestintäministerinä, kun Suomi päätti vuonna 2010 ensimmäisenä maailmassa asettaa laajakaistayhteyden perusoikeudeksi.

"Lähinnä siitä tuli moitteita, miksi sen nopeus oli vain yksi mega. Laskettiin, että operaattorit pystyvät hoitamaan sen 3G-verkossa. Sillä saatiin luotua tilanne, että periaatteessa kaikkialla oli tarjottavissa tuo yhteys", hän kertaa alkua.

Hitaan liikkeellelähdön jälkeen kiinteiden valokuituverkkojen rakentaminen on edennyt hyvin. Se on paljolti paikallisten verkkoyhtiöiden syntymisen ansiota.

Hintaerot ovat silti isoja. Yhtäällä valokuituverkon liittymämaksu on satasissa, toisaalla puhutaan tuhansista euroista. Jotkut pitävät valokuidulle normaalia, noin 50 euron kuukausimaksuakin kalliina, kun 4G.tä hyödyntävän saa muutamalla kympillä.

"En ole silti kuullut yhdestäkään yrityksestä tai kansalaisesta, joka saatuaan kuidun olisi ollut sitä mieltä, että se on turhaa."

Kehittyvissä maissa on menossa talouden uudelleenjärjestäytyminen. "Enää ei mitata yksin sitä, kuka on rikas luonnonvaroilla. Taajuuksia on joka maalla. Maalla, jossa ymmärretään laajakaistojen merkitys, on edellytyksiä nopeaankin kasvuun", Lindén toteaa.

Suomessa on hänen mielestään valittu oikea linja, kun valtio ei yritä rahastaa tietoverkoilla niin kansalaisia, operaattoreita kuin palveluja tuottavia yhtiöitä näännyksiin.

Digitalisaatiossa on silti varsinkin pienyritysten ja maatilojen kannalta runsaasti löytämättömiä hyötyjä: "Asiakas voi olla muuallakin kuin Suomessa."

Toinen puute liittyy keskeneräiseen julkisten palvelujen digitalisaatioon.

"Kunnan älykkyyttä ei mitata pelkästään teknologialla vaan sillä, kuinka hyvin ihmiset osallistuvat verkon kautta kunnan palveluihin. Ainakin kotikunnassani Oulussa huomaan, että palveluja kyllä on, mutta isompi haaste on saada ne ihmisten tietoon."

Aiheeseen liittyvät artikkelit