Tiede & tekniikka

Koneet ja traktorit keskustelevat sujuvasti keskenään, ohjelmistot eivät vielä

Tiede & tekniikka 11.08.2016

Nykyaikaiset traktorit ja maatalouskoneet suoltavat huimasti tietoa, mutta sen hyödyntämistä rajoittaa eri ohjelmistojen yhteensopimattomuus.


Laitevalmistajien on suoriuduttava standardin mukaisista kokeista saadakseen koneelleen Isobus-hyväksynnän. Luken Vakolan tutkimusasemalla on simuloitu ympäristö sitä varten, Pasi Suomi esittelee.

Nykyaikaisella maatilalla verkkoon kytketty tietokone on arkipäiväinen työkalu lähes kaikessa viljelyn suunnittelusta tukien hakuun ja kirjanpitoon.

Tilan eri koneet tuottavat mitä moninaisimpia tietoja. Työkoneiden säädöistä sekä siemen- ja lannoitemääristä jää yksityiskohtainen muistijälki. Sääasematkin ovat puskeneet tietoa verkkoon jo kauan. Lypsyrobottien ohjelmistot ovat pitkälle kehittyneitä.

Edistys on kuitenkin sirpaleista. Se hankaloittaa tiedon hyödyntämistä.

”Koneiden välinen tiedonkulku alkaa olla käyttökelpoista, mutta softa ei ole yhteensopivaa. Viljelijällä saattaa esimerkiksi olla satokartta, mutta sitä ei saa haluttuun suunnitteluympäristöön, jossa mietitään lannoitusta”, havainnollistaa Luonnonvarakeskus Luken tutkija Ari Ronkainen.

Traktoreiden ja työkoneiden yhteiseksi kieleksi valmistajasta riippumatta on vakiintunut Isobus-järjestelmä. Sitä on kehitetty jo 25 vuotta, nykyinen standardi on vuodelta 2009.

Ohjelmistot sen sijaan eivät juuri keskustele keskenään. Lisäksi puuttuu yhtenäinen tapa siirtää tietokoneista internetiin. Traktori- ja konevalmistajat puuhailevat omissa poteroissaan.

Tilanne vertautuu Ronkaisen mukaan älypuhelinten kilpaileviin ekosysteemeihin – sillä erotuksella, että maataloustietoa hyödyntäviä sovelluksia on vielä vähän.

Esimerkiksi Valtra tarjoaa traktoreidensa omistajille Valtra Smart -palvelua, joka siirtää traktorin tuottamat mittaus­tiedot verkkoon Valtran pilvipalveluun.

Palvelu on yhdistettävissä Suonentiedon Agri Smart -ohjelmistoon.

Traktorivalmistajien lisäksi myös ohjelmistotalot ja kauppiaat rakentavat vastaavia kumppanuuksia.

NHK-Keskus kertoo rakentavansa Microsoftin kanssa pilvipalvelua, joka on tarkoitettu maitotilojen toiminnanohjaukseen.

Pro Agriaan kuuluva Maatalouden Laskentakeskus Oy taas on ilmoittanut digikehitysyhteistyöstä Soneran kanssa.

Ronkainen ja hänen kollegansa Pasi Suomi miettivät askeleen edellä, miten olisi mahdollista saattaa kaikki tieto yhteen. Hankkeissa on mukana muun muassa Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston tutkijoita.

Tutkijat ovat keksineet ottaa käyttöön laitevalmistajasta riippumattoman lähettimen, jolla tietoja voi tallentaa periaatteessa mihin tahansa järjestelmään.

Se perustuu IoT-ticket -laitteeseen, jonka on kehittänyt vaasalaisen, teollisuuden elektroniikkaratkaisuja valmistava Wapice.

Kelpo ratkaisu vaatii vielä tutkimuksen kannalta jatkokehitystä, jotta se soveltuisi käytännön viljelijälle. Konevalmistajille se voisi olla jo mahdollinen, Ronkainen arvelee. Varsinainen tuotekehitys on kone- ja ohjelmistoyhtiöiden tehtävä.

Aiheeseen liittyvät artikkelit