Tiede & tekniikka

Luken tutkija: "On kaikkien etu, että maassa on hiiltä"

Tiede & tekniikka 07.08.2017

Vuoden 2020 jälkeen EU seuraa maankäytön ja metsätalouden päästöjä entistä tarkemmin.


Janne Lehtinen
Karja, pellot ja maatalouden energia muodostavat 20 prosenttia Suomen kasvihuonekaasupäästöistä.

Suomen peltojen hiilipäästöt ovat laskussa, mutta maatalouden ilmastotalkoissa on vielä paljon tehtävää.

Pellot ja metsät eivät vielä sisälly EU:n ilmastopäästövähennyksiin, mutta 2020 tilanne muuttuu. Sen jälkeen LULUCF-sektori, johon ne kuuluvat, siirtyy uusien tilinpitosääntöjen ja vähennysvelvoitteiden piiriin.

Tutkimusprofessori Kristiina Regina Luonnonvarakeskuksesta on selvittänyt, mitä EU:n uusi päästötilinpito Suomelle merkitsee.

"Uudet säännöt tarkoittavat, että maaperän päästöjäkin tarkastellaan tarkemmin. Ilmastotavoitteiden saavuttamista helpottaisi se, että myös maatalousmaan maaperä olisi hiilen nettonielu eikä päästölähde", Regina sanoo.

Karja, pellot ja maatalouden energia muodostavat 20 prosenttia Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Jos peltojen ja metsien päästöt lasketaan yhteen, moni maatila on hiilineutraali.

Reginan mukaan näyttää kuitenkin siltä, että EU:n uusilla laskentasäännöillä LULUCF-sektoriin sisällytettävää maankäyttöä ei saada hiilineutraaliksi.

"Maaperän päästöihin on vaikeampi vaikuttaa kuin esimerkiksi energiaan. Kun maaperä ei ole luonnontilassa, se ei ole hiilitaseeltaan hyvä", Regina toteaa.

Merkittävä päästölähde Suomen maataloudessa ovat turvemaiden pellot. Muissa EU-maissa eloperäisten maiden viljely ei ole yhtä laajaa.

"Kivennäismailla peltojen hiilipitoisuus vähenee 220 kilolla hehtaarilta vuodessa. Eloperäisiltä mailta hiiltä haihtuu kertaluokkaa enemmän eli 5 000 kiloa hehtaarilta", sanoo tutkija Jaakko Heikkinen Lukesta.

Viimeisimmät tilastot näyttävät hyviltä: peltojen päästöjen kasvu on taittunut.

"Kivennäismailla päästöt ovat vähentyneet. Eloperäisillä mailla päästöt eivät ole lisääntyneet, mikä johtuu siitä, että niiden raivaus on vähentynyt", Heikkinen toteaa.

Turvemaiden raivaus oli kiivaimmillaan vuosina 2000–2005.

"Peltopinta-alasta vain 10 prosenttia on eloperäisiä maita, mutta ne tuottavat suurimman osan hiilipäästöistä. Paras tapa päästöjen vähentämiseen on lopettaa turvemaiden raivaus. Jos turvemaita käytetään, niillä tulisi viljellä nurmea", Heikkinen sanoo.

Muita hyviä keinoja hiilen sitomiseen ovat ympärivuotinen kasvipeitteisyys, lannan jakaminen tasaisemmin koko maahan, jotta kivennäismaille saadaan lisää hiiltä, ja monipuolinen viljelykierto.

"Miksi meillä on pelloilla yhä yksipuolisia monokulttuureja, vaikka kaikki viljelijät ovat sitä mieltä, että viljelykierto on hyvä asia", Regina ihmettelee.

Heikkisen mukaan viljelijöitä voi motivoida ilmastotalkoisiin helposti.

"On kaikkien etu, että maassa on hiiltä. Silloin maan rakenne on hyvä ja sadot suuria. Ristiriitaa ei siis ole, lukuun ottamatta turvemaita. Ne ovat ilmaston kannalta huonoja kaikilla menetelmillä."

Samaa mieltä on Kristiina Regina.

"Toivon että suomalainen ruoka voitaisiin tuottaa ilman uuden turvemaan raivausta."

Regina arvelee, että uusia rajoituksia viljelijöille ei kuitenkaan ole tulossa.

"Nykyinen maaseudun kehittämisohjelma on voimassa vuoteen 2020 saakka. Sen jälkeen on odotettavissa ympäristökorvauksia uusille toimille. Porkkanaa tarjotaan, keppiä ei ole näkyvissä."

Reginan työhön kuuluu vaikuttaminen päästötilastoinnin kehittämiseen ja kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n laskentaohjeisiin.

"Usein käy niin, että viljelijät tekevät ilmastoystävällisiä toimia, jotka eivät näy tilastoissa. On osoitettava riittävän pitkä seuranta ja tieteellistä tutkimusta, jotta nämä toimet saadaan mukaan tilastoihin", Regina kertoo.

Yksi lupaavimmista uusista hiilensidontamenetelmistä on kerääjäkasvien käyttö. Satokasvin ohella kylvetään raiheinää, joka käyttää satokasvilta jääneen typen. Kun raiheinä kynnetään, sen kasvusto kerryttää hiiltä maahan.

Reginan mukaan maaperän päästöjä voidaan vähentää noin 10 prosenttia.

"Tilannetta seurataan EU:ssa tarkkaan. Päästövähennys olisi sulka viljelijöiden hattuun."

Intensiiviviljely, laajaperäinen pellonkäyttö vai metsä: jokaiselle maa-alalle on löydettävissä tuotannon ja ympäristön kannalta optimaalinen käyttötapa.

Karja, pellot ja maatalouden energia muodostavat 20 prosenttia Suomen kasvihuonekaasupäästöistä.

Aiheeseen liittyvät artikkelit