Särkikalojen tehopyynti avuksi torjumaan rehevöitymistä
Ilman vetäviä markkinoita tai jatkuvaa taloudellista tukea vähäarvoisen kalaston pyynti hiipuu nopeasti.
Itämeren suojelussa tarvitaan laaja keinovalikoima. Särkikalojen pyynti tarjoaa kiinnostavan lisän suojelutoimiin. Kuva: Seppo HyvönenSärkikalojen, esimerkiksi särjen ja lahnan, kaupallinen hyödyntäminen vähentyi merkittävästi viime vuosituhannen lopulla.
Esimerkiksi lahnan vuotuiset saaliit olivat Suomen merialueilla vielä 1950-luvulla kuusinkertaiset verrattuna 1980-luvulta vuoteen 2010 ulottuvaan ajanjaksoon.
Särkikalojen kalastuksen mukana vesistöistä poistuu rehevöittäviä ravinteita, jotka ovat joutuneet sinne esimerkiksi jätevesien mukana tai maatalouden ravinnehuuhtoumista.
Runsaat särkikalakannat ylläpitävät ja voimistavat myös itsessään vesien rehevöitymistä. Ja päinvastoin: rehevöityminen ja ilmaston lämpeneminen kasvattavat särkikalakantoja.
"Särkikalat vähentävät eläinplanktonin määrää ja tuovat ravinteita takaisin vesipatsaaseen etsiessään ravintoa pohjasedimentistä. Säännöllinen kalastus pienentää kantojen kokoa ja voi myös sitä kautta parantaa vedenlaatua", sanoo erikoistutkija Heikki Peltonen Suomen ympäristökeskuksesta.
Hoitokalastusta eli ei-kaupallisten kalalajien intensiivistä pyyntiä on käytetty vesienhoidossa jo pitkään mutta vaihtelevin tuloksin. Epäonnistumisia on tullut, koska kalakantojen vaikutukset vesiekosysteemeissä tunnetaan huonosti ja siten kohteiksi on valittu vääränlaisia vesistöjä.
"Toisaalta, ilman vetäviä markkinoita tai jatkuvaa taloudellista tukea vähäarvoisen kalaston pyynti hiipuu nopeasti", Peltonen sanoo.
Luonnonvarakeskus, Suomen ympäristökeskus, Helsingin yliopisto ja Valtion taloudellinen tutkimuslaitos ovat luoneet pitkän aikavälin taloudellisen optimointimallin, jossa rajallisia resursseja suunnataan hoitokalastukseen ja maataloudesta tulevien huuhtoumien vähentämiseen.
Malli ottaa kantaa esimerkiksi siihen, pitäisikö tehokalastusta pitää yllä vesistöjen suojelemiseksi riippumatta siitä, löytävätkö särkikalat takaisin suomalaisiin ruokapöytiin tai mikä on hoitokalastuksen järkevä rooli osana yhteiskunnan tukemaa vesiensuojelua.
Hoitokalastuksen vaikutusten arvioinnissa otettiin huomioon sekä ravinteiden poisto saaliiden mukana että muutokset ravintoverkon toiminnassa.
"Tutkimus osoittaa, että jos särkikalojen kalastus vaikuttaa positiivisesti ravintoverkon rakenteeseen ja sitä kautta rehevyystasoon, särkikalakannat kannattaa pitää mahdollisimman alhaisella tasolla", erikoistutkija Antti Iho Luonnonvarakeskuksesta kertoo.
"Jos ravintoverkkovaikutuksia ei olisi, paras vaihtoehto olisi kohtuullinen kalastus, missä särkikaloja olisi enemmän, mutta saalis ja ravinteiden poisto olisivat suurimmillaan."
Iho kuitenkin muistuttaa, että lisää tutkimusta tarvitaan.
"Vesiekosysteemien monimutkaisuuden takia tuloksiin tulee suhtautua vielä varovaisesti, käyttää hankkeissa tarkkaa harkintaa ja edelleen parantaa vaikutusten arviointimenetelmiä."
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
