Maaseudun Tulevaisuus
Ympäristö

Ahmaa syytetään poron tappajaksi usein ilman todisteita

Ympäristö 16.12.2016

Eläkeläistutkija tiedotti petovahinkotutkimuksesta ohi Luken virallisen järjestelmän.


Pekka Fali
Yhdeksän vuoden ajan Inarin Kaamasessa tutkittiin porojen kuolinsyitä Mauri Niemisen johdolla.

Petovahingon jälkeen tieto kulkee viranomaisille liian hitaasti. Poron raato ehtii tulla niin syödyksi, ettei pedon jälkiä voi varmuudella tunnistaa, todetaan Luonnonvarakeskuksessa (Luke) julkaisua odottavassa tutkimuksessa.

Luke ja entinen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ovat yhdeksän vuoden ajan tutkineet porojen kuolinsyitä dosentti Mauri Niemisen johdolla. Tutkimusaineisto on ainutlaatuinen ja kattava.

Vuosina 2008–16 tarkastettiin tammi–toukokuun aikana 11 pahimmassa ahmapaliskunnassa poronomistajien petojen tappamaksi ilmoittamasta 15 246 porosta yhteensä 1 025 poroa.

Niemisen mukaan 27 prosenttia ilmoitetuista petovahingoista jouduttiin tai olisi jouduttu hylkäämään. Niistä ahmavahingoiksi oli ilmoitettu yli 40 poroa: 18 siitosvaadinta, viisi siitosvasaa ja kolme siitoshirvasta. Tapaukset olivat pääasiassa Paistunturin ja Sallivaaran paliskunnissa.

"Kahta vaadinta tarjottiin korvattavaksi kaksi eri kertaa, ja kaksi porotarhassa kuollutta poroa oli rahdattu maastoon petokorvauksia varten", Nieminen kertoo.

Paistunturissa kuusi ahman tappamaksi ilmoitettua vaadinta ja neljä vasaa muuttui tarkastuksissa kotkan tappamiksi.

Usein ilmoitettua petovahinkoa eikä mahdollista petoa voitu varmuudella todeta vahinkopaikalla, sillä pororaato oli jo kovin syöty. Monesti vahinkopaikalta ei löytynyt edes verta tai petojen jälkiä.

Niemisen mukaan petovahinkojen korvausjärjestelmää voidaan pitää melko hyvänä ja toimivana, kun vain kaikki noudattaisivat sitä.

"Tieto ei kulje riittävän joutuin", hän moittii.

Petovahingon tapahtumispäivästä tarkastukseen kului keskimäärin 12 vuorokautta, enimmillään jopa kuukausi. Se vaikeutti luotettavien tarkastusten suorittamista.

"Pohjoisimmissa paliskunnissa viivyttely osoittautui osin sovituksi. Kaikissa paliskunnissa poromiehet eivät käyttäneet GPS-laitteita eivätkä ilmoittaneet petovahinkojen tarkkoja paikkatietoja poroisännille ja maaseutuelinkeinoviranomaisille", Nieminen toteaa.

Tutkimusryhmä selvitti myös, kuinka suuri osa poroista oli kuolleessaan huonokuntoisia. Kunto määritettiin takasääriluun ydinrasvan värin, ominaisuuden ja kuivapainon perusteella 889 porosta.

Kuntotutkituista 82 prosentin kunto oli hyvä tai kohtalainen. Loput olivat huonokuntoisia. Nälkiintyneitä – eli poroja, joilla luuytimen rasvaprosentti oli alle 10, oli vain 37 eli neljä prosenttia poroista.

Siitä huolimatta, että nälkiintyneitä poroja oli vähemmän kuin Nieminen odotti, hänen mukaansa poromääriin ja laidunten kuntoon pitää kiinnittää nykyistä enemmän huomiota.

Nieminen kertoi tutkimuksen tuloksista perjantaina. Koska tutkimusraporttia ei ole vielä virallisesti julkaistu, Luke tiedotti, että Nieminen puhuu asiasta omissa nimissään.

"Tutkimus on sinällään hyvin tehty, mutta sitä ei ole vielä luettu Lukessa. Siinä on joitain sanamuotoja, joihin haluamme puuttua, sillä nämä petoasiat ovat hirveän herkkiä", toteaa johtaja Markku Järvenpää.

Järvenpään mukaan kyse on normaalista menettelystä.

"Tutkimus julkaistaan ja siitä tiedotetaan normaalisti Luken käytäntöjen mukaan, kun tutkimus on valmis ja raporttiluonnos on hyväksytty julkaistavaksi", Järvenpää lupaa.

Aiheeseen liittyvät artikkelit