Ympäristö

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kasvoi ennätystahtia viime vuonna – el Niño ja kuivuus vähensivät sitoutumista

Ympäristö 21.11.2017

Ilmatieteen laitoksen ilmastotutkimuksen päällikkö Ari Laaksosen mukaan ennätyksen taustalla oli vahva el Niño -ilmiö.


Markku Vuorikari
Hiilidioksidia tupruaa ilmaan yhä kiihtyvällä vauhdilla. Kuvassa hiilivoimala Helsingin Hanasaaressa.

Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n mukaan ilmakehän hiili­dioksidipitoisuus kasvoi ennätyksellistä vauhtia vuonna 2016. Vuoden lopulla pitoisuus oli 403,3 ppm:ää (miljoonasosaa), kasvu edelliseen vuoteen verrattuna oli 3,3 ppm. Pitoisuuteen vaikuttavat sekä päästöt että hiilidioksidi­nielujen toiminta.

Ennätyksen taustalla oli vahva el Niño -ilmiö, sanoo Ilmatieteen laitoksen ilmastotutkimuksen päällikkö Ari Laaksonen.

Meren pintakerros oli ilmiön takia laajalti erityisen lämmin, mikä heikensi hiilidioksidin sitoutumista veteen. Samaan suuntaan vaikutti kuivuus, joka heikensi kasvien kasvua laajoilla alueilla.

Yksittäistä ennätystä olennaisempana huolenaiheena Laaksonen näkee hiilidioksidipitoisuuden jatkuvan kasvun, joka pyrkii ennemminkin kiihtymään kuin tasaantumaan.

Nousukäyrän keskeinen selittäjä ovat ihmisen aiheuttamat päästöt, joiden määrä on ylittänyt lähes kaikki skenaariot. Ilmasto­politiikka on tuottanut paljon päästöjä leikkaamaan pyrkiviä päätöksiä, mutta se ei ole Laaksosen mukaan näkynyt juurikaan hiili­dioksidipitoisuutta kuvaavassa käyrässä.

Jos mitään ei olisi tehty, pitoisuus olisi Laaksosen arvion mukaan nyt muutaman ppm:n korkeampi. Olennaista eroa nykyisiin lukemiin ei kuitenkaan olisi. Päästöt eivät olisi voineet olla merkittävästi suurempia tuntemamme taloudellisen kehityksen puitteissa.

Ihmisen aiheuttamien hiilipäästöjen määrän uskotaan pysyneen vakaana muutaman viime vuoden.

Laaksosen mukaan kyseessä on kuitenkin vain arvio, joka perustuu päästöjen tilastointiin, ei mittaamiseen. Tilastoinnin luotettavuus on hänen mukaansa kyseenalainen, minkä lisäksi ar­vioissa on iso hajonta.

Energiantuotannossa vapautunut fossiilinen hiili voidaan tunnistaa ilmakehässä kaasun isotooppisuhteiden perusteella.

Tutkijoiden on silti vaikea määritellä sen osuutta lähivuosien päästöistä, koska lähes puolet vapautuneesta hiilestä imeytyy nopeasti meriveteen, kasveihin ja maahan. Tämä on lyhyttä kiertoa, josta hiili vapautuu pian takaisin ilmakehään.

Hiilen hautautuminen pitkä­aikaisvarastoihin kestää satoja tai tuhansia vuosia. Näköpiirissä ei ole nopeita keinoja hiilen määrän vähentämiseksi ilmakehästä.

WMO:n mukaan vuonna 2015 ihmisen aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä 91 prosenttia tuli fossiilisen energian hyödyntämisestä, 9 prosenttia liittyi maankäyttöön. Energiantuotannon päästöistä 41 prosenttia kertyi hiilestä, reilu kolmasosa öljystä.

Aurinko- ja tuulivoiman nimellistehoa on onnistuttu kasvattamaan viime vuosina tuntuvasti. Osuus toteutuneesta hyötytuotannosta on silti jäänyt vähäiseksi.

Suomessa tuulivoiman osuus vuoden 2016 energiantuotannosta oli energiateollisuuden mukaan 4,6 prosenttia. Määrä on samaa suuruusluokkaa turpeen osuuden kanssa.

Laaksosen mielestä energiantuotannosta kertyvien hiilipäästöjen leikkaamiseksi mitään hiili­vapaata lähdettä ei pitäisi sulkea nyt pois laskuista.

Hän haluaisi lisätä satsauksia esimerkiksi toriumvoimaloiden tutkimukseen. Toriumia on tutkittu käytettäväksi uraanille vaihtoehtoisena ydinpolttoaineena uudenlaisissa ydinreaktoreissa.

Aiheeseen liittyvät artikkelit