Ympäristö

MTK:n Markus Eerola herättelee sijoittajien kiinnostusta Slushissa – Viljelijät pystyvät hillitsemään ilmastonmuutosta

Ympäristö 01.12.2017

Tietotekniikka ja robotiikka tekevät tuloaan voimakkaasti maatalouteen. Koneiden keräämää tietoa voitaisiin hyödyntää ilmastotyössä.


Kimmo Haimi
Tietoteknisesti kerätty maaperä- ja satotieto ohjaa ajoa pellolla. Tietoa voisi käyttää myös ilmastotyössä, jos data eri valmistajien laitteista voitaisiin yhdistää, pohtii Markus Eerola.

”Yksi tila ei maapallon ilmastoa pelasta, mutta jos monta tilaa toimii symbioosissa, sillä on vaikutusta”, miettii kiertotalouden puolestapuhuja Markus Eerola katsellen loskaisia peltojaan Knehtilän luomutilalla.

”Maatalouden prosessit ovat kuitenkin outoja yhä suuremmalle osalle ihmisistä”, viljelijä jatkaa.

Vieraantumisesta ovat esimerkkinä puheet siitä, ettei ruokaturvaa tarvita ja maat tulisi jättää luonnontilaisiksi.

”Ruuantuotanto vaikeutuu tai käy mahdottomaksi monilla alueilla ilmastonmuutoksen myötä ja ruuasta tulee maailmalla pulaa. Ilman kotimaista ruuantuotantoa meillä ei olisi myöskään elintarviketeollisuutta. Hoitamatta jätetyillä joutomailla kasvaa kasveja, ja jos niiden satoa ei korjata, ravinteet joutuvat hukkaan eikä niitä saada uudelleen kiertoon. Huolenpito ympäristöstä on kaikkien etu”, Eerola selventää.

MTK-Uusimaan syyskokous on juuri päättynyt Hyvinkäällä ja Eerola juoksee vaihtamaan paitaa, sillä Helsingissä alkaa tunnin kuluttua jo seuraava palaveri ministeriössä.

Kansainvälisessä Slush-tapahtumassa marras-joulukuun vaihteessa hän kertoo kiertotalouden toteuttamisesta suomalaisella maatilalla sen omista ravinnevirroista.

Yhteisten asioiden hoitoon kuluva aika on pois oman tilan töistä, mutta Eerola haluaa vaikuttaa sen minkä voi. Hän on itse aloittanut päätoimisena viljelijänä 2000-luvun alussa. Sitä ennen hän kouluttautui Taideteollisessa korkeakoulussa muotoilijaksi ja tutki Tampereen yliopistossa nanopartikkeleita korkeakoulujen yhteishankkeessa.

Hän toivoo vuoropuhelua ja yhdessä tekemistä. Viljelijät ovat nyt yhteis­kunnallisen kestävyysvajeen ongelmien ratkaisijoita.

”Maa- ja metsätaloudella pystytään sitomaan hiiltä maaperään, mutta yhteiskunta ei tue asioiden tunnistamista. Yksittäinen viljelijä ei pysty tekemään mitään, jos ei ole yhteyttä muihin eikä työlle ole tukea. Tämä ei ole yhteiskunnallisesti kestävä tilanne.”

Knehtilän tilalla on puut kaadettu tulevan biokaasulaitoksen tontilta. Eerola on laitoshankkeessa yhtenä osakkaana. Kun laitos alkaa toimia, hän korjaa sinne nurmet kaksi kertaa vuodessa. Tuotettu biokaasu jalostetaan pääosin liikennepolttoaineeksi. Lisäksi biokaasulla lämpiävät tilan rakennukset ja viljan­kuivaamo.

Prosessista tuleva jäte käytetään lannoitteena pelloilla, missä niitä eniten tarvitaan. Näin hiili ja ravinteet palautuvat maaperään. Energiaa tarvitaan aina maataloudessa ja hajautettu energian­tuotanto on kestävää.

”Maatilalla voidaan tehdä monia toimenpiteitä, jos tiedetään, että niillä on ilmastoa säästävä vaikutus. Viljelijöiden tekemille toimille täytyy saada myös taloudellista vastaavuutta, koska tilan tuottavuudesta täytyy pitää huolta. Ympäristön hyväksi tehtäviä investointeja ei voi jättää vain viljelijän huoleksi”, Eerola sanoo.

”Ilmastonmuutoksen kannalta viljelijä on tulevaisuuden tekijäammatti, mutta suunta on yhä laskeva. Onko maaseudulla enää riittävästi ihmisiä, jotka pitäisivät ruuantuotantoa yllä ja hoitaisivat ympäristöä? Symbioosi toimii verkostoissa ja tarvittaisiin monta tilaa ja yrittäjiä, jotka toimisivat yh­dessä.”

Positiivista on, että EU on heräämässä asiaan, vaikka laiva kääntyykin hitaasti. Nuoret ovat valveutuneita ja tiedostavat, mikä on kestävää. Kuluttajat arvostavat hyviä ja puhtaasti tuotettuja raaka-aineita.

Tietoisuus kasvaa myös siitä, että maatalous voi olla merkittävä tekijä ilmaston­muutoksen torjumisessa.

Entä miksi suomalainen maatalous kiinnostaa teknologianörttejä, start-up-yrittäjiä ja sijoittajia Slushissa?

Siksi, että tietotekniikka ja robotiikka tulevat voimakkaasti myös maa­talouteen.

Jotta alkutuotantoa pystyttäisiin parantamaan, tarvitaan kerättyä ja mitattavissa olevaa kartta- ja satotietoa. Sen jälkeen tieto pitäisi pystyä analysoimaan ja käyttämään hyväksi.

Teknotilalla puimurit keräävät tietoa sadosta. Ajo-opastinlaitteisto optimoi ajoa pellolla rekisteröiden maalajeja, hukkakauran sijaintia ja apilan määrää. Drone-lennokit kuvaavat peltoja ja metsiä, missä kasvu on voimakkainta, missä heikointa. Uudet, entistä kevyem­mät koneet kulkevat paremmin vetisilläkin pelloilla.

Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Tuomas Kuhmonen on kuvannut nykytilannetta murroskautena. Myös ajattelutapa, tieteen paradigma, on muuttunut.

Sen mukaan fossiilisesta, keskittyneestä energiajärjestelmästä siirrytään uudistuvaan, hajautuneeseen energia­järjestelmään.

Teollisesta, tuontiriippuvaisesta ruokajärjestelmästä siirrytään paikalliseen, omavaraiseen ruokajärjestelmään. Kaupungistuvasta asumis- ja liikenne­järjestelmästä siirrytään haja­keskittyvään asumis- ja liikenne­järjestelmään.

Etenkin viimeisintä tuskin käytännössä vielä hahmottaa. Voisiko Suomi olla edelläkävijä ja voisiko ilmastoystävällisestä maataloudesta tulla kilpailu­etu? Se vaatii yhteistä päätöstä.

Eerola yrittää omalla tilallaan katsoa niin pitkälle kuin on mahdollista ja tehdä taloudellisesti kestäviä ratkaisuja.

”Tärkeätä on uusien toiminta­ mal­lien, symbioosin, syntyminen ja se, että kaikki ei ole yhden kortin varassa. Elintarvikkeiden oman jalostuksen lisääminen on tärkeää. Toteutumassa olevat asiat ovat hyvä suunta. En kuitenkaan usko, että seuraava sukupolvi jatkaa maataloutta samalla tavalla vaan silloin tehdään taas uutta.”

Lue myös:

Viisari kääntyy uuteen asentoon: Ongelmiksi leimatut maatilat ovatkin ilmastonmuutoksen ratkaisijoita

Uusi hanke etsii maatiloilta ratkaisuja ilmastonmuutoksen hillintään

Aiheeseen liittyvät artikkelit