Ympäristö

Koirien myrkytykset ovat visaisia rikoksia – näin tapaukset jakautuvat Suomessa alueittain

Ympäristö 07.12.2017

Tekijöitä saadaan kuulusteltua hyvin harvoin.


Jukka Pasonen
Jos koira syö maastosta myrkkyä, ei ole väliä, oliko se tarkoitettu sille vai rotalle. Siksi omistajan on oltava tarkkana.

Poliisin tietoon tuli viime vuonna 71 rikosepäilyä, joissa koira oli syönyt jotain vahingollista. Useimmiten kyseessä oli rotanmyrkky.

Määrä on lisääntynyt vuodesta 2014, jolloin se oli 60. Eniten tapauksia on tullut tutkittavaksi Sisä-Suomen ja Lounais-Suomen poliisille.

”Koirien myrkytykset ovat verkossa suosittu keskustelunaihe. Tuntuu, että ihmiset pelkäävät niitä kovasti. Niistä puhutaan enemmän kuin tehdään ilmoituksia”, rikosylikonstaapeli Mia Valli Varsinais-Suomen poliisista kertoo.

”Aihe herättää paljon tunteita. Toiset eivät välitä eläimistä ja toisille koira on lapsenvertainen elämänkumppani.”

Vallin mukaan on mahdotonta listata kuntia tai alueita, joissa myrkytysepäilyjä olisi erityisen paljon. Myös myrkytyspaikat vaihtelevat suuresti: epäiltyjä myrkkyjä löydetään maastosta hyvin vaihtelevasti.

Vaikka Helsingissä on runsaasti koiria ja paljon tiiviisti asuttuja alueita, kaupungissa vain kolme juttua päätyi viime vuonna tutkittaviksi.

Kuka haluaa koirille pahaa? Kuka kylvää maastoon myrkkysyöttejä tai muita lemmikeitä vahingoittavia esineitä?

Kysymys on hyvin visainen. On vaikea saada selville edes, mitä tekijät pyrkivät satuttamaan.

”Onko kyseessä roskaaminen tai pyritäänkö vahingoittamaan esimerkiksi luonnoneläimiä? Ilmoitukset vaihtelevat laidasta laitaan. Motiiveja on hyvin vaikea päätellä pelkästään siitä, mitä maastoon on jätetty”, Valli kertoo.

”Omassa tutkinnassani on ollut tänä vuonna kaksi tapausta, että maastosta oli löytynyt ruokaa, jossa epäiltiin olevan koirille tarkoitettua myrkkyä. Tutkinnassa todettiin, etteivät ne sisältäneet mitään vahingollisia aineita.”

Paras tapa saada tapauksiin selvyys olisi puhuttaa epäiltyjä, mutta heitä ei juuri koskaan saada edes kuulusteltua.

”Tekijöitä on erittäin vaikea saada kiinni. Koirien ulkoilutusmaastoissa, puistoissa, pururadoilla tai metsissä, ei juuri ole kameravalvontaa eivätkä poliisipartiotkaan siellä liiku”, Valli huomauttaa.

”Väkivallan ja turvattomuuden kannalta ongelmapaikat ovat erilaiset kuin koirien ulkoiluttamisreitit.”

Eläinsuojelurikokset kohdistuvat yleensä omiin, eivät toisten ihmisten omistamiin. Kategorioita on kaksi: laiminlyönnit, joissa voi olla kyse kyvyttömyydestä tai resurssien puutteesta, eikä lemmikkiä tai tuotantoeläintä ole hoidettu kunnolla.

Toisaalta eläimiin kohdistuu myös tahallista väkivaltaa, joka voi liittyä myös perheväkivaltaan.

”Koirien myrkyttämistapauksissa tiedottaminen ja paikallinen toiminta ovat avainasemassa. Epäilyttävät aineet kannattaa ottaa talteen ja toimittaa ne tai ainakin näyte poliisille”, Valli painottaa.

Eläinsuojelurikosilmoitukset ovat lisääntyneet tasaisesti viime vuosina. Vallin mielestä tämä on myönteistä kehitystä: ilmoittamisesta on tullut helpompaa ja tietoisuus eläinten oikeuksista on lisääntynyt.

Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto tiedotti keväällä (22.5.2017), että liiton eläinsuojeluneuvojilleen tekemän kyselyn mukaan lasten ja nuorten väkivaltainen käytös luonnoneläimiä kohtaan on lisääntynyt.

Kyselyyn vastanneet raportoivat varsinkin siilien ja lintujen kiusaamisesta ja kiduttamisesta.

Valli ei pidä kuvaillun kaltaista kehitystä todennäköisenä.

”Aina on ollut tytön ja pojan koltiaisia, jotka ottavat tällaisia tempauksia kokeillakseen. Kouluissa opetetaan kuitenkin huomattavasti aikaisempaa enemmän, ettei eläimiä ole oikein ampua esimerkiksi ritsalla.”

Eläinsuojelurikokset eivät myöskään työllistä poliisia Vallin mukaan erityisen paljon.

”Niihin löytyy kyllä aikaa ja halua panostaa.”

Aiheeseen liittyvät artikkelit