Maaseudun Tulevaisuus
Ympäristö

Kaavoitukset työllistävät luontokartoittajaa

Ympäristö 27.08.2016

Luontokartoittaja Turkka Korvenpää möyrii mättäissä työkseen.


Suvi Elo
Biologi Turkka Korvenpää käyttää luuppia apunaan tehdessään luontokartoituksia. Erityisesti sammalissa siitä on hyötyä, koska erot eri lajien välillä voivat olla pieniäkin. Tällä kertaa luupin alle päätyy kivikynsisammal, joka on yleinen sammal Suomessa.

Tässä on häränsilmä. Se on melko harvinainen harjukasvi, joka kukkii voikukan näköisellä kukalla. Punainen lehden keskisuoni on sen yksi tuntomerkki. Häränsilmä kasvaa polkujen vierellä, koska siellä sillä on paremmin tilaa kuin syvällä metsässä, jossa se jäisi varpujen alle”, luontokartoituksia tekevä biologi Turkka Korvenpää kertoo.

Korvenpää tietää, mistä puhuu, sillä hän tuntee hyvin Suomen kasvit ja niille ominaiset kasvupaikat. Se kuuluu hänen työhönsä luontokartoittajana.

Kartoittajan työpaikka on maastossa. Siellä hän kirjaa ylös tutkittavan alueen kasvistoa ja eläimistöä sekä tekee havaintojensa perusteella arvion luonnon tilasta.

”Kartoitus tehdään, jotta luontoasiat osattaisiin ottaa paremmin huomioon esimerkiksi kaavoituksessa”, Korvenpää selittää.

Yleisimmin luontokartoitus tehdään yleis- ja asemakaavaa varten. Useimmiten luontotarkoituksen tilaa joko kunta tai yritys. Hankkeet, joissa suunnitellaan maankäyttöä, tarvitsevat maankäyttö- ja rakennuslain mukaan luontokartoituksen.

Uusien teiden ja sähkölinjojen rakentaminen on tyypillinen kartoituksen syy.

Tuulivoimaloita varten voidaan tutkia muun muassa lintujen muutto­reittejä. Yleistä on myös arvioida, miten jokin hanke vaikuttaa läheiseen Natura-alueeseen.

Vaikka luonto­kartoitus on yksi kaavoituksen taustaselvityksistä, harvassa ovat tilanteet, joissa siitä seuraisi pakollisia toimenpiteitä.

Yksi tällainen tilanne kuitenkin on tiukasti suojeltavien lajien, kuten liito-oravan tai viitasammakon, löytyminen alueelta.

”Riippuu täysin tilanteesta ja maanomistajasta, kuinka tarkasti luontokartoituksen ei-pakollisia ohjeita noudatetaan. Jos kyseessä on rahallisesti arvokas maa, halu noudattaa selvitystä on usein vähäisempi”, Korvenpää kertoo.

Luontokartoituksessa selvitetään kohteesta riippuen luontotyyppejä, yksittäisen kasviryhmän, kuten sammalten tai putkilokasvien, esiintymistä tai alueen linnustoa. Hyönteisiä havainnoidaan usein kaiken muun ohella.

Koska suurin osa luontokartoittajan työstä tehdään maastossa, työt painottuvat sulan maan aikaan. Havainnointi alkaa kevättalvella liito-orava- ja lintukartoituksilla, joita seuraavat kevään ensimmäiset kasvit. Maastoaika päättyy loppusyksyyn.

Talvet kuluvat pääsääntöisesti raportteja kirjoittaessa. Esimerkiksi saukkojen havainnointi onnistuu kuitenkin parhaiten talvisin.”

Korvenpää aloittaa luontokartoituksen tekemisen tutustumalla alueen maastokarttaan ja ilmakuviin sekä mahdollisiin alueelta aiemmin tehtyihin luontohavaintoihin. Niiden perusteella hän valitsee paikat, joissa ainakin täytyy käydä.

Maastossa kulkiessaan Korvenpäällä on mukanaan ainakin kiikarit, luuppi, kartta, muistiinpanovälineet ja kamera. Havaintonsa hän kirjaa paperille ja merkitsee karttaan.

”Varsinkin sammalissa täytyy käyttää luuppia ahkeraan ja katsoa yksityiskohtia. Hankalimmin tunnistettavista otan mukaani näytteen, jonka tutkin mikroskoopilla. Lintujen tunnistamisessa käytän apuna kiikareita, mutta myös laulu on tärkeä tunnistamiskeino.”

Aiheeseen liittyvät artikkelit