Maaseudun Tulevaisuus
Ympäristö

Reikäsukalle riittää ottajia – uudessa autossa on jopa 40 kiloa tekstiilijätettä

Ympäristö 12.02.2017

Tekstiilien keräys käynnistyy useilla paikkakunnilla. Huonokuntoiset vaatteet päätyvät Keski-Eurooppaan muun muassa autoteollisuuden käyttöön.


Sanne Katainen
Juha-Matti Kykkänen ja Aino Salmi lajittelevat hylättyjä tekstiilejä Recci-myymälässä Helsingissä. Vain viidennes kuluttajien tuomista vaatteista kelpuutetaan myyntiin.

Haaroista ratkenneet farkut, kellastunut lakana ja nukkainen huppari, jonka vetoketju kiemurtelee kummallisesti killiin. Ei näitä riepuja kehtaa hyväntekeväisyyteen laittaa eikä esitellä kirpputorilla, mutta pahaa tekee nakata roskiinkaan. Himosiivooja leikkelisi ehkä vinon pinon siivousrättejä.

Pian päänvaivalle löytyy osoite, kun tekstiilijätteen keräys alkaa osassa maata. Kaiken takana on yrittäjä Juha-Matti Kykkänen.

Hän aikoo rakentaa kattavan keräys­verkoston ilman tukia ja apua. Keräys rahoitetaan kierrätysvaatteiden myynnillä. Kykkäsen perustamalla Recci-ketjulla on kaksi myymälää Helsingissä, mutta lisää ollaan perustamassa. Viime vuonna yrityksen liike­vaihto ylsi 200 000 euroon.

On selvää, että keräys käynnistyy tappiolla. Yrittäjän usko kierrätystekstiilin imuun on kuitenkin kova.

”On väärin, jos hyvä materiaali valuu hukkaan”, Kykkänen tuumaa.

Kuluttajat pääsevät lähipäivinä tyhjentämään vaatekomeroitaan, varastojaan ja liinavaatekaappejaan, sillä keräyspönttöjen vienti maakuntiin on meneillään.

Ensimmäiset astiat sijoitetaan Nurmijärvelle, Hyvinkäälle, Riihimäelle, Hämeenlinnaan, Nokialle, Lahteen, Mikkeliin, Varkauteen ja Kuopioon. Astiat tulevat pääosin Rinki-ekopisteisiin, joissa kerätään jo muun muassa pahvia, lasia ja muovia.

Kykkäsen tavoite on saada tekstiilijätteelle tuhat keräyspönttöä. Yrittäjä kaipaa kunnilta ja yrityksiltä apua sopivien sijoituspaikkojen löytämiseksi.

Keräystekstiileille avataan lajit­telukeskukset Vantaalle, Lahteen, Nokialle ja Ouluun. Ne työllistävät aluksi noin 50 henkeä.

Kuluttajien tuomista vaatteista noin viidennes kelpuutetaan myyntiin Recci-myymälöihin. Loput viedään Keski-Eurooppaan, jossa on jätetekstiilin jalostamiseen erikoistuneita yrityksiä. Valtaosa suomalaisten vanhoista teepaidoista ja pyyhkeistä päätyy autoteollisuuden käyttöön.

Uuden auton verhoiluihin ja muovi­komposiitteihin uppoaa 20–40 kiloa tekstiilijätettä. Vaikka autoteollisuus hyötyy vihertymisestä, se ei vielä maksa poistotekstiileistä mitään. Tekstiilit siis raijataan Suomesta Kykkäsen yrityksen piikkiin. Vaatekauppojen ei tarvitse osallistua kustannuksiin, koska jätelain tuottajavastuu ei toistaiseksi koske niitä.

Kykkäsen tavoitteena on synnyttää Suomeen huonokuntoisia tekstiilejä hyödyntävää yritystoimintaa. Tällä hetkellä ainoa teollisen mittakaavan toimija on Janakkalassa sijaitseva Dafecor, joka valmistaa muun muassa eristeitä ja täytemateriaaleja.

VTT puolestaan on ryhtynyt kehittämään ensimmäisenä maailmassa kemiallista kierrätysmenetelmää puuvillalle. Käytännössä kuidut pestään, erotellaan ja kuidutetaan uudestaan. Ensimmäistä kertaa kierrätyskuiduista voitaisiin valmistaa uusia vaatteita.

Onnistuessaan menetelmä mullistaisi koko tekstiiliteollisuuden, sillä puuvillan viljely kuormittaa ympäristöä ja vie tilaa ruokakasvien viljelyltä.

Haasteena on, että monessa kankaassa on seassa muun muassa polyesteriä, joka pitäisi erotella puuvillasta.

Kykkänen on hankkinut kannuksensa Fida Lähetystorin johdossa. Vaate­bisnes on verissä myös kauppias­suvun kautta.

Toisin kuin Recin, hyväntekeväisyysjärjestöjen ei tarvitse maksaa kierrätysvaatteista veroja. Suurin toimija Suomessa on UFF, jonka keltaiset keräyslaatikot ovat kuluttajille tuttuja. Niihin ei kuitenkaan saisi viedä rikkinäisiä vaatteita.

Recci-ketjun keräyspisteisiin saa viedä resuisia rättejä. Ainoa toive on, ettei astioihin tungeta märkiä, homeisia eikä haisevia tekstiilejä. Ne pilaavat herkästi koko erän.

Recci-myymälät harjoittavat paitsi ympäristötyötä, myös hyväntekeväisyyttä vaatettamalla asunnottomia.

Lisäksi Recci on mukana Telaketju-­hankkeessa, joka omalta osaltaan rakentaa tekstiileille kierrätysverkostoa. Mukana on kuntien jätelaitoksia, poistotekstiilejä hyödyntäviä yrityksiä ja tutkimuslaitoksia.

Kykkäsen mukaan on vielä auki, saako Recci Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus Tekesin rahoitusta hankkeen tavoitteiden toteuttamiseen.

Helsingin Unioninkadulla sijaitsevan Recci-myymälän ikkunassa roikkuu rivistö värikkäitä kukkahuiveja. Ovi käy tiuhaan. Yksi tulijoista on Helka Chapman, joka astelee suoraan tiskille kyselemään, voiko kaapin perälle jääneitä vaatteita tuoda suoraan myymälään. Kotona on käynnissä komeroiden raivaus.

”En mielellään heitä tekstiilejä roskiin, kun ajattelen luontoa ja kauheaa tuhlausta. Yhden roska saattaa olla toisen aarre”, Chapman toteaa.

Juha-Matti Kykkänen toivottaa kaikki tekstiilit tervetulleiksi.

Kuluttajilta tulee päivittäin Recciin liki toistasataa kyselyä, minne vaatteita voi tuoda. Keräykselle on selvästi kysyntää.

”Kierrättämisen pitää olla helppoa. Ei ole hyvä, jos ihmisten pitää miettiä, kelpaako tämä vai ei. Kun siivoaa, niin pitää olla yksi paikka, johon kaiken voi viedä”, Kykkänen toteaa.

Viime aikoina huonokuntoisia tekstiilejä on voinut kuskata myös moniin vaateketjuihin. Niidenkin kautta tekstiilijäte ohjautuu ulkomaille jalostettavaksi.

Vanhoja vaatteita dumpataan paljon Afrikkaan, jossa ne päätyvät jätteeksi. Kykkäsen mukaan on harhaluulo, että tyylikkäästi pukeutuvat afrikkalaiset haluaisivat pukeutua meidän nukkavieruihin vaatteisiimme.

Omien lumppujen kierrätys olisi viisainta hoitaa oman maan rajojen sisäpuolella. Materiaalia riittää, sillä suomalaiset poistavat käytöstä vuosittain noin 70 miljoonaa kiloa tekstiiliä. Toistaiseksi valtaosa siitä palaa jätevoimaloiden kattiloissa.

Aiheeseen liittyvät artikkelit