Ympäristö

Suomella hyvät mahdollisuudet lyödä hiljaisuudella rahoiksi

Ympäristö 25.02.2017

Matkailuyrittäjän mukaan turismin tuoma tulo voi ylittää monin verroin metsätalouden tuoton. Satakunnassa hiljaiset alueet merkittiin maakuntakaavaan.


Hanne Manelius
Rautavaaran Metsäkartano Ylä-Keyritty -järven rannalla tarjoaa kosolti tilaa rauhoittumiselle. Hiljaisuus onkin yksi matkakohteen vetonauloista.

Vaikka kävelee riittävän kauas ihmisasutuksesta ja liikenteestä, on vaikea päästä eroon kohinasta. Aina jossakin on iso tie, jonka meteli kantautuu kauas. Sitten kun hiljaisuus saa, on ihmismieli ihmeissään. Hiljaisuus vyöryy ylle kuin outo ja tuntematon vain voi. Se voi jopa pelottaa.

Sitten korva alkaa erottaa uudenlaisen äänimaiseman. Tuuli, linnut, heiluva mustikanvarpu, nuotion räsähtely. Ne luovat ääniympäristön, joka normaalisti jää kaiken muun alle.

”Hiljaisuus on yksi tärkeimmistä syistä, miksi saksalaisissa suurkaupungeissa asuvat matkailijat saapuvat tänne”, matkaopas Nicole Freudenreich tietää.

Hän on tuonut parikymmenpäisen saksalaisjoukon Pohjois-Savon Rauta­vaaralle, Metsäkartanon nuoriso- ja matkailukeskukseen.

”Eilen hiihdimme vähän matkan päähän metsäaukioille ja vain kuuntelimme. Ei moottoritien ääniä, ei lentomelua, ei muuta kuin tuulen kohina puissa. Koko joukko oli aivan häikäistynyt. Tämä on luksusta, jota ei muualla voi kokea. Ihminen tarvitsee tällaista”, Freudenreich vakuuttaa.

Metsäkartanon toimitusjohtaja Jari Korkalainen iloitsee, että keski­eurooppalaiset turistit ovat löytäneet Rautavaaralle asti. Saksassa matkatoimisto markkinoi Metsäkartanoa juuri sen rauhallisuudella, syrjäisellä sijainnilla ja hiljaisuudella.

Metsäkartano ei tarjoa motorisoituja aktiviteetteja. Viereisellä järvelläkin on moottorivenekielto. Isolle tielle on matkaa, eikä sen pauhu kanna. Lentokoneita toki lentelee, ja aivan keskuksen kupeessa on moottori­kelkkareitti, mutta hiljaisuutta on silti yllin kyllin. Viime vuonna Metsäkartano sai Visit Finlandin FinnRelax experience -tunnustuksen hiljaisuuden, rentoutumisen ja aktiviteettien tasapainoisesta yhdistämisestä.

”Ulkomailta tulevat matkailijat arvostavat hiljaisuutta, joka suomalaiselle voi tuntua tavalliselta. Heillä voi olla äänekäs äänimaisema seuranaan joka päivä. Mutta kyllä suomalaisetkin vieraamme usein havahtuvat, että onpa kiva kun ei kuulu liikenteen ääniä. Silloin he kuulevat luonnon”, Korkalainen sanoo.

Paitsi kauempaa kantautuvaan liikennemeluun, hiljaisuus on usein sidoksissa mahdollisimman koskemattomaan luontoon. Luontomatkailupalveluita tarjoava yritys on aina varpaillaan: säilyykö ympäristö tarpeeksi koskemattomana? Harva matkailutoimija omistaa kaikki hyödyntämänsä maa-alueet. Näin on myös Metsäkartanolla.

”Luontomatkailukeskusten toimintaympäristöissä matkailun tuoma tulo voi helposti ylittää monin verroin metsätalouden tuoton hehtaaria ja vuotta kohti laskettuna. Erilaisten tarpeiden yhteensovittamisesta toki pystytään aina tiettyyn rajaan asti neuvottelemaan”, sanoo Korkalainen.

Hän toivoo, että varsinkin yhteisesti omistetuilla mailla eli valtion metsissä olisi luontomatkailunäkö­kulmasta vielä huomattavasti enemmän joustovaraa siinä, miten metsiä käytetään.

”Metsänhoidon toimenpiteet jättävät väistämättä sellaisia jälkiä, jotka heikentävät ympäristön matkailullista arvoa. Joskus metsä voisi tuottaa omistajalleen jopa paremmin, kun sen jättäisi hakkaamatta. Näin yhteiskunnan kokonaishyöty olisi suurempi. Lisäksi tulisivat vielä luontoympäristön tuomat terveys- ja hyvinvointivaikutukset”, Korkalainen tuumii.

Kun Satakuntaliiton ympäristöasiantuntija Anne Savola lähes 20 vuotta sitten kertoi, että maakunnan hiljaisia alueita kartoitettaisiin, idealle naureskeltiin. Mitä se semmoinen hiljaisuus on? Onko tällaiselle mitään tarvetta?

Satakuntaliitto olikin edellä­kävijä, kun se kartoitti alueensa, joilla on mahdollisimman vähän ihmisen toiminnasta aiheutuvia ääniä. Alueet osoitettiin maakuntakaavaan. Samaan aikaan esimerkiksi Luonnonsuojelu­liitto kampanjoi hiljaisuuden puolesta lanseeraamalla Hiljan päivän 8. lokakuuta.

”Myös EU-tasolla tähän on herätty. Aivan viime vuosina hiljaisuuden arvostus on kasvanut. Se ilahduttaa.”

Savolan mielestä hiljaisuuden elämystä ja kokemusta on hyödynnetty matkailussa aivan liian vähän.

”Meillä Suomessa on hiljaisuuteen valtavasti potentiaalia ja mahdollisuuksia.”

Hiljaisuuden vaaliminen on usein sidoksissa luonnon koskemattomuuteen. Kun ei rakenneta, väylitetä, hakata ja raivata, ei tule ääntä. Miten hiljaiset alueet pysyvät hiljaisina? Voiko siitä määrätä esimerkiksi kaavassa?

Savola pitää tärkeänä, että melua aiheuttavia toimintoja perustettaessa ja sijoitettaessa ymmärretään myös hiljaisuuden arvot.

”Suunnittelussa on otettava huomioon luonnon äänien kokemisen mahdollisuus jatkossakin. On järkevää ohjata meteliä aiheuttavat toiminnot toisille alueille ja hiljaiset toisille.”

Kaavamerkintä sallii maa- ja metsä­talouskäytön, Savola kertoo Satakunnan maakuntakaavaan merkityistä hiljaisista alueista.

Savola uskoo, että kaikenlaisille matkailu- ja luontopalveluille on Suomessa sekä kysyntää että tilaa. Kun yksi haluaa moottorikelkkasafarille, toinen arvostaa äänetöntä hiihtelyä järvenselällä.

”Suunnittelulla ja yhteistyöllä erilaiset palvelut ja yrittäjät pystyvät toimimaan rinnan. Hiljaisten alueiden kartoitus voisi olla osa tätä suunnittelua. Miksi kaavoittaa endurorata hienon luontoalueen kupeeseen? Jollekin toiselle alueelle se taas sopisi. Meillä on kyllä tilaa. Äänimaiseman hallitseminen on toki kinkkistä, kun ääni kantautuu kauaskin.”

Miksi hiljaisuutta sitten tarvitaan? Kulttuurihistorian professori Marjo Kaartinen Turun yliopistosta on toimittanut hiljaisuutta kulttuurisena ilmiönä tarkastelevan kirjan.

”Hiljaisuuden kaipuu ei ole vain nykyajan ilmiö, vaikka se ehkä korostuu, kun ääntä on koko ajan niin paljon. Ihminen on aina kaivannut yksinäisyyteen ja hiljaisuuteen, meditoimaan tai muuten vain olemaan yksin ajatustensa kanssa. Ihminen tarvitsee sitä, ihminen tarvitsee pakoa ärsyketulvasta.”

Myös Kaartinen näkee hiljaisuudessa valtavasti bisnespotentiaalia. Erilaiset retriitit ovat jo suosittuja. Myös erilaiset lepokotityyppiset palvelut luonnon rauhassa ovat menestyneet maailmalla.

”Täysihoitopaikka, jossa voisi olla omien ajatusten kanssa, ilman mitään vedettyä ohjelmaa. Ihan parasta”, Kaartinen sanoo.

Ympäristöasiantuntija Anne Savola muistuttaakin, että matkailu ei ole ainoa hiljaisuudesta hyötyvä ala.

”Terveys- ja hyvinvointipalvelut ja sitä kautta koko sote-ala voisivat paljon nykyistä enemmän hyödyntää luontoa ja hiljaisuutta.”

Aiheeseen liittyvät artikkelit