Maaseudun Tulevaisuus

Kauppias perusti osto- ja myyntiliikkeen vanhaan navettaan - ”Huissin Stockmannilta” myös hyvä mieli

Maaseudun Tulevaisuus 25.05.2018

Ilmajokelainen Pertti Huhtamäki perusti yrityksen navettaan 25 vuotta sitten. Se tunnetaan paikkana, jossa huumori kukkii.


Jouni Hirn
Ilmajokelaisen Pertti Huhtamäen liikkeessä on tavara poikineen. Penkomalla voi löytyä melkeimpä mitä vain.

Ilmajoen Huissikylältä löytyy Huhtamäen paja, jossa vieraileva useinhämmästelee näkemäänsä ja kuulemaansa. Paikalliset ovat nimenneen sen

Huissin Stockmanniksi.

Vanha navettarakennus on ammuttu täyteen vanhaa tavaraa. Kauppias Pertti Huhtamäki, 70, ei muista itsekään kaikkia osto- ja myyntiliikkeensä

tavaroita.

”Kun asiakas näyttää jotain tavaraa, niin joskus on kysyttävä, että oletko myymässä vai ostamassa sitä”, Huhtamäki virnistää.

Liikkeen vieressä sijaitsee paja, jossa käsistään kätevä yrittäjä korjaa polkupyöriä ja pienkoneita.

Pajan palvelut tulevat tarpeeseen 600 asukkaan maaseutukylällä.

”Elävä kylä tarvitsee yhden, jolla on notkea selkä ja into korjata. Korjaan ja huollan joka kesä kymmeniä polkupyöriä ja ruohonleikkureita.

Lisäksi valmistan raudasta erilaisia tuotteita kuten puunkantotelineitä.”

Ennen yrittäjän uraa Huhtamäki kulki kaksikymmentä vuotta vieraalla töissä. Hän työskenteli konepajan hitsarina, meijerin laitosmiehenä ja

maatalouskoneiden suunnittelijana.

Yrittäminen on kiehtonut miestä aina. Kun vakituinen työpaikka meni konkurssiin, hän jäi työttömäksi.

Huhtamäki meni yrittäjäkurssille ja alkoi kunnostaa vanhaa navettarakennusta ja sikalaa yrityskäyttöön

”Moni piti minua hulluna ja ihan syystäkin, kun perheellisenä jätin varman leivän ja jättäydyin tyhjän päälle. Toimeentulon olen tästä

kuitenkin saanut. Tällä työllä ei rikastu, mutta eipä ole ulosottomieskään käynyt. Siinä välissä on hyvä elää.”

Pertti peri kädentaidot isältään. Lapsuudenkodissa kaikki valmistettiin itse ruuvimeisseleitä ja vasaroja myöten.

Vuonna 1993, keskellä syvää lamaa, Huhtamäki perusti verstaan vanhaan sikalarakennukseen. Kyläläiset alkoivat tuoda hänelle polkupyöriä ja

muita pienkoneita korjattavaksi. Huhtamäestä tuli ennen kaikkea pinnauksen erikoismies.

Myös tavaramyynti kiinnosti häntä. Osto- ja myyntiliike sai alkunsa tyhjästä kossupullosta. Taitava seppä kehitti pullon ympärille

rautakehikon ja numerosarjalukon, jonka ratkaisemalla pääsi pullon sisältöön käsiksi. Hauskasta tuotteesta tuli suosittu lahjaesine.

”Laitoin pullotelineitä navetan hyllylle ja pian sinne alkoi kertyä muuta tavaraa. Nyt vanhaa tavaraa on vuorattu uudella

neljännesvuosisadan ajan.”

Jo pitkään varmin tulonlähde on ollut kelloparistojen vaihto. Huhtamäki arvelee vaihtaneensa pariston yli kymmeneen tuhanteen kelloon.

Patterivarastossa on kiinni enemmän rahaa kuin muissa tavaroissa yhteensä.

”Tämä osto- ja myyntiliike on enempi harrastus ja suurin osa rahasta tulee pajasta. Tämä myyntitouhu on siitä kummallista, että kun myy

jotain, niin menettää sen tavaran ja hetken päästä rahakin on kadonnut”, kauppias filosofoi.

Hinnat ovat huokeat, joten moni esine päätyy täältä myytäväksi kaupunkien kirpputoreille.

Tällä hetkellä kysyntää on vanhoille radioille ja moottorisahoille. Sen sijaan peltipurkkien suosio on hiipumassa.

Vuosien saatossa ”Huissin Stockmannilla” on käynyt koko kansakunnan kirjo ryysyläisistä maaherraan.

Huissinkylällä asuva Esa Ala-Ranta käy joka maanantai katsomassa, löytyisikö omaan kotimuseoon jotain ostettavaa.

”Tämä on kyläläisten kohtaamispaikka, jossa vaihdetaan kuulumisia. Huissikylällä ei ole muita kauppoja. Kauppa-auto sentään käy”, Ala-Ranta

harmittelee kylän hiljentymistä.

”Ennen lähellä toimi kirpputori. Asiakkaat tapasivat käydä molemmissa. joten meilläkin oli vilkkaampaa. Tällaisella pienellä maaseutukylällä

olisi hyvä olla useita yrityksiä, koska ne ruokkivat toisiaan”, Huhtamäki toteaa perään.

Yrityksellä ei ole ainuttakaan tietokonetta.

Perustaessaan firman Huhtamäki osti uuden kassakoneen, mutta se hajosi kaksi vuotta sitten.

”Emäntä maksaa laskut tietokoneella ja hyvin se raha katoaa sitenkin. En ole koskaan käynyt netissä, enkä ala enää koukuttamaan itseäni siihen.

Televisiota tulee katsottua ihan tarpeeksi.”

Eläkeiän jo vuosia sitten ylittänyt Huhtamäki aikoo jatkaa yrittäjänä niin kauan kuin ”jalka jakaantuu”.

”Ei tässä korkealta putoa, kun istuu matalalla jakkaralla maton päällä. Lopetan sitten, kun on kaksi metriä multaa päällä.”

Aiheeseen liittyvät artikkelit