Kirja-arvio: Näyttelijä, joka saavutti johtavan naisen aseman – Meryl Streepin elämäkerta on yli-innokkaan fanin kirjoittama, mutta silti sillä on kunniapaikka elokuvaystävien kirjahyllyssä - Arvostelut - Maaseudun Tulevaisuus
Arvostelut

Kirja-arvio: Näyttelijä, joka saavutti johtavan naisen aseman – Meryl Streepin elämäkerta on yli-innokkaan fanin kirjoittama, mutta silti sillä on kunniapaikka elokuvaystävien kirjahyllyssä

Näyttelijä Meryl Streep on tehnyt uransa aikana monta kymmentä elokuvaa ja saanut 21 Oscar-ehdokkuutta, joista hän on voittanut kolme. Erin Carlsonin kirjoittama elämäkerta Meryl Streep - Valkokankaan kuningatar avaa näyttelijättären ainutlaatuista elämää lukijoille.
Scanbox Entertainment
Vuoden 2011 elokuva Rautarouva toi Streepille hänen kolmannen Oscarinsa, näytellessään tällä kertaa Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeriä Margaret Thatcheria. Edellisestä voitosta olikin jo noin kolmekymmentä vuotta. Oscar-ehdokkuuksia Streepillä on tällä hetkellä 21, enemmän kuin kenelläkään muulla näyttelijällä.

Oscar-ehdokkuuksien haalija, neljän lapsen äiti ja naisasia-aktivisti. 70-vuotias näyttelijä Meryl Streep on vuosien saatossa tehnyt itsestään varsinaisen elokuva-ikonin. Tai ainakin valkokankaan kuningattaren, kuten uuden elämäkerran nimi toteaa.

Kirjailija-journalisti Erin Carlsonin kirjoittama elämäkerta etenee elokuva kerrallaan Streepin elämää läpi. Mukana on näyttelijättären vahvoja ja uskaliaita puheita, työskentelyä vastanäyttelijöiden kanssa sekä hänen uransa ylä- ja alamäkiä. Elämäkerta sisältää onneksi enimmäkseen ylämäkiä, vaikka mukana ovatkin esimerkiksi hirvittävät hetket vastanäyttelijä Dustin Hoffmanin kanssa, ja Streepin kumppanin John Cazalen menehtyminen, jonka kuolemasta Streepin oli vaikea päästä yli.

Streep meni naimisiin vuonna 1978 kuvanveistäjä Don Gummerin kanssa. Pari on edelleenkin yhdessä ja heillä on neljä lahjakasta lasta. Streep on jopa näytellyt samoissa projekteissa lastensa kanssa.

Näyttelijä tunnetaan vahvoista rooleistaan muun muassa elokuvista Kramer vastaan Kramer, Sophien valinta ja Tapaus Silkwood, joissa nähtävät roolisuoritukset ovat saaneet monet kriitikot ja katsojat pauloihinsa. Mutta Streep on tuonut esiin myös mainioita puheita, näistä mainittakoon ainakin kirjassa mainittu promootiopäivän puhe Barnard Collegessa vuonna 2010, jolloin näyttelijä puhui Manhattanin yksityisestä naisten vapaan taiteen instituutista valmistuneille. Hän on kannattanut Barack Obamaa vuoden 2008 ja 2012 presidentinvaaleissa sekä osoittanut tukensa Hillary Clintonille.

Kirjasta huomaa lähes heti, että Carlson on suuri Meryl-fani, joka kehuu näyttelijän maasta taivaisiin. Varsinkin elokuva Paholainen pukeutuu pradaan on kirjoittajan suursuosikki, josta Carlson mainitsee asiasta vielä jälkisanoissa. Oikeutetusti, tietenkin.

Eteneminen elokuvasta toiseen on mielenkiintoista, kun mukaan on heitetty erilaisia kameran takaa -näkemyksiä Streepin ja muiden näyttelijöiden näkökulmista. Carlson kuitenkin kertoo elokuvien juonet alusta loppuun, joten jos inhoat juonipaljastuksia, on parempi jättää nämä kohdat lukematta.

Loppupuolella kirjoittaja käy laiskaksi, kun uudemmat elokuvat käydään läpi pikakelauksella. Tämä on toisaalta hyvä, sillä niistä ei pahemmin loppuratkaisuja ole kerrottu.

A.M.P.A.S.
Meryl Streep voitti ensimmäisen Oscar-palkintonsa parhaasta naissivuosasta elokuvasta Kramer vastaan Kramer vuonna 1980. Elokuva voitti myös Oscarit parhaasta elokuvasta, ohjauksesta, sovitetusta käsikirjoituksesta ja miespääosasta. Vasemmalta oikealle: Robert Benton, Meryl Streep, Dustin Hoffman ja Stanley R. Jaffe.

Streepin lisäksi myös monet näyttelijät ja elokuvantekijät pääsevät valokeilaan kirjassa. Elokuvaohjaaja Mike Nichols, joka oli Streepin hyvä ystävä, teki näyttelijän kanssa kolme elokuvaa sekä yhden minisarjan. Nichols menehtyi vuonna 2014.

Lisäksi ainakin Amy Adams, Emily Blunt, Cher, Anne Hathaway, Goldie Hawn, Kevin Kline, Jack Nicholson ja Robert De Niro mainitaan kirjassa Streepin vastanäyttelijöinä. Hathawaytä Streep kohteli lähes kuin ilmaa, kun taas Hawnin kanssa työskentely oli erittäin iloista ja sujuvaa. Kirja paljastaa, että Nicholson ihastui Streepiin suuresti, vaikka Streep oli naimissa. Erin Carlson myös kirjoittaa, että Streep sai aikaan kilpailua miespuolisten vastanäyttelijöidensä välillä, kuten elokuvassa Sophien valinta. Lisäksi hän mielellään antoi mieleenpainuvia ohjeita muille näyttelijöille.

Erin Carlson: Meryl Streep - Valkokankaan kuningatar. Suomennos: Sirpa Parviainen. 357 sivua. Minerva.

Elämäkerta sopii tietenkin elokuvien ystäville, vaikka yli-innokkaan fanin kirjoittama se valitettavasti on.

Carlson tekee siitä kuitenkin suurimmilta osin onnellisen ja pitää asiat mielenkiintoisina, jotka pysyvät kasassa. Alun lyhyt historiakatsaus Streepin kahdeksannesta isoisoisästä oli kuitenkin uuvuttava, vaikka kirjan lyhkäiset "Väliaika"-hetket ovatkin tyylikkäästi kerrottu. Muidenkin elämäkertojen tapaan kirjassa on muutama valokuva Streepin uran vaiheilta, mutta kuvia on hämmentävän vähän.

Meryl Streep on henkilö, jonka filmografia sisältää suuren kasan elokuvia, joissa näyttelijä loistaa omilla lujilla suorituksillaan. Oli hän sitten ilkeä päätoimittaja Miranda Priestly taikka pääministeri Margaret Thatcher, hän saa aina luotua erilaisen roolihahmon, johon katsojat rakastuvat. Erin Carlsonin kirja tekee Streepistä kunniaa – ja aivan niin kuin kuuluukin. Toisinaan ehkä turhan liioittelevalla tavalla.

Lue täältä kaikki Maaseudun Tulevaisuuden kirja- ja muut kulttuuriarviot

Twentieth Century Fox Film Corporation and Storyteller Distribution Co., LLC
Vuoden 2017 elokuva The Post (Suomen ensi-ilta 2018) oli ensimmäinen Meryl Streepin ja ohjaaja Steven Spielbergin iso yhteistyö. Streepin vastanäyttelijänä nähtiin Tom Hanks. Streep sai itselleen 21. Oscar-ehdokkuutensa roolistaan Katharine Grahamina, joka toimi The Washington Postin kustantajana 1970-luvulla.
Lue lisää

Merkittävä osa kaunokirjallisuudesta on syntynyt häpeästä – niin myös Tuula-Liina Variksen omaelämänkerrallinen romaani

Laaja kirjakokoelma kasvaa nostalgiatunnelmissa – "Näitä jokaiselle tuttuja, tunnettujen suunnittelijoiden muotoilemia hienoja esineitä oli jokaisessa kodissa"

Raskas valinta teki Kirsti Paakkasesta karriäärinaisen

Kirja-arvio: Etsi minut on kauniin rakkaustarinan puutteellinen jatko-osa, josta tuttujen päähahmojen suhde jätetään huomioimatta